15/10/2019
Uuden hallituksen sote-ponnistelut ovat käynnistymässä. Hallitus on linjannut, että päävastuu palvelutuotannosta tulee säilymään julkisella sektorilla, yksityisen ja kolmannen sektorin täydentäessä palvelutarjontaa. Tälle kierrokselle lähdetään ilman suunnitelmia valinnanvapaudesta ja tämänkertaisen ponnistuksen viemiseksi maaliin on valmisteluun tarkoitus osallistaa kaikki eduskuntapuolueet. Hallitusohjelma linjaa edeltäjänsä tavoin, että
- Sote-uudistus takaa palvelut kansalaisille yhdenvertaisesti
- Perustason palvelut luvataan järjestää lähipalveluina
- Kotiin vietäviä palveluita kehitetään
- Sote-palveluiden tulee olla entistä vaikuttavampia ja kustannustehokkaita
Katse peruspalveluihin
Toivottujen vaikutusten aikaansaaminen edellyttää muutakin kuin hallinnollisia ratkaisuja. Katse on suunnattava erityisesti peruspalveluihin, joiden sujuvoittaminen ja tehostaminen keventää huomattavasti niin inhimillistä kuin taloudellistakin arjen taakkaa, sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta.
Kiinnostava havainto nykyhallituksen tavassa puhua uudistuksesta on se, kuinka kyseessä korostetaan olevan ennen muuta sisältöuudistus. Loppuvuodesta 2019 aukeaa valtionavustushaku, ja tällä rahoituksella alueellista kehittämistyötä on määrä alkaa tehdä.
Talven ja kevään mittaan tullaan näkemään, millaisiin hankkeisiin rahoitusta haetaan ja myönnetään. Rahoituksen tarkoitus kuitenkin vaikuttaa olevan se, että uusia toimintamalleja ja toiminnan kehittämistä todella saadaan alulle. Soten valmistelijoiden viesti on selvä: perustason palvelut kuntoon toimintaa kehittämällä!
Haasteena väestörakenteen kiihtyvä muutos
Kuluvan syksyn aikana julkaistut väestöennusteet lisäävät sote-taakkaa. Jo entuudestaan synkät syntyvyysennusteet tummuvat entisestään; tämän vuoden osalta tilanne näyttää lukua, jonka piti olla vastassamme vasta vuonna 2045. Vuonna 2040 Suomessa ei ennusteen mukaan ole montaakaan paikkaa, joissa väestökehitys on positiivista. Kyse on muutamasta kaupunkiseudusta, ja niidenkin kuntatasoinen tarkastelu paljastaa, että yli 75-vuotiaiden suhteellinen osuus väestössä kasvaa rajusti ja vastaavasti alle 15-vuotiaiden osuus romahtaa.
Muuttotappiota tekevillä seuduilla ikärakenne muuttuu tietysti vielä jyrkemmin, muuttajathan ovat yleensä nuoria. Joidenkin mielestä Suomessa on jo nyt maakuntia, joiden väestöpohja on riittämätön laadukkaiden palveluiden järjestämiseen. Yhä nihkeämmäksi käyvä huoltosuhde on visainen pähkinä missä tahansa Suomen kolkassa, mutta erityisen haastavana ongelma näyttäytyy jo nykyisin väestöpohjaltaan pienille ja muuttotappiosta kärsiville alueille.
Oman vivahteensa keskusteluun tuovat toinen toistaan seuraavat ilmoitukset yt-menettelyjen aloittamisesta kunnissa ja kuntayhtymissä: kuntien voimavarat eivät riitä. Palveluiden kehittäminen tehokkaammiksi ja vaikuttavammiksi ei ole alkamassa yhtään liian varhain.
Kehittämiskohteiden arviointi aloitettava heti
Oikeiden kysymysten esiin tuominen ja tavoitteiden asettaminen edellyttävät riittävää ymmärrystä nykytilasta ja siitä, millaisia muutoksia tulevaisuus tuo tullessaan. Palvelupolkuja ja hoitoketjuja on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, ja kehittämisen tulee olla systemaattista perustuen oikeisiin tarpeisiin ja todellisiin ongelmiin.
Keskeisiä kysymyksiä, joiden kautta kehittämishaasteita voi lähteä tarkentamaan:
- Mitä voidaan tehdä palvelupolkujen alkuvaiheissa paremmin?
- Miten saadaan ihmiset palveluiden pariin ennen ongelmien komplisoitumista?
- Miten ihmiset saadaan sitoutumaan palveluihin ja mieluiten ennaltaehkäisemään ongelmien syntymistä ja pahenemista?
- Kuinka vuorovaikutusta sote-organisaatioiden ja asiakkaan välillä voidaan parantaa?
- Miten varmistetaan riittävä resursointi sote-palveluiden turvaamiseksi myös tulevaisuudessa?
Asioihin voidaan vaikuttaa jo tänään, ja työhön ryhtyminen on ainoa vaihtoehto. Organisaation sisäisen kulttuurin ja muutosvalmiuden arvioiminen ja edistäminen jo ennen hankkeiden käynnistymistä koituu hyödyksi myöhemmässä työssä. Lisäksi ennen hankerahoituksen hakemista täytyy tavoitteiden määrittely kyetä viemään käytännön tasolle: on tunnistettava ja nimettävä ne kriittisimmät toiminnan osa-alueet, joihin kehittämistyö ensivaiheessa kohdennetaan.
