Avainsana: yhteentoimivuus

Digitalisaatio, yksilölliset opintopolut ja työn imu

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Olemme tilanteessa, missä tarvitsemme suuren määrän uusia sote-ammattilaisia vastaamaan eläköitymiseen ja kasvavaan palveluiden tarpeeseen, pian. Yksi keskeinen kysymys haasteeseen vastaamiseksi kuuluu: Miten saamme ihmiset kiinnostumaan ja hakeutumaan sote-alalle? Tämän kysymyksen äärellä on hyvä pysähtyä miettimään alan vetovoimaa ja sitä, miten vetovoimaisuutta voitaisiin lisätä. Myös dgitalisaatiota on hyvä miettiä paitsi palveluiden kehittämisen näkökulmasta, myös laajemmin osana sote-alan vetovoimaa, yksilöllisiä opintopolkuja ja työn imua.

Sinullakin tätä lukiessasi nousee ajatuksiisi jonkinlainen mielikuva sote-alasta. Millainen se on?

Miettiessäni sitä, miten voisimme muovata ihmisten mielikuvia ja vaikuttaa alan vetovoimaan, tulee mieleeni polku, joka lähtee liikkeelle koulutuksesta. Sote-alan ammattilaiset toimivat vaativissa tehtävissä, jotka edellyttävät laadukasta koulutusta.  Kuinkahan monella urapolkuaan miettivällä nuorella, tai aikuisellakaan on ymmärrystä siitä, kuinka monipuolisia tehtäviä ja mahdollisuuksia sote-alalle kouluttautuva voikaan valita? Uskon, että meillä on asian suhteen vielä paljon tehtävää, vaikka koulutusorganisaatiot ovatkin kiitettävästi jo työhön ryhtyneet.  Alan monipuolisista mahdollisuuksista kertominen on erittäin tärkeää kiinnostuksen herättämiseksi.

Opiskelijakokemus, työnhakijakokemus ja työntekijäkokemus. Avainsanoja, joihin kätkeytyy paljon viisautta. Työntekijätyytyväisyydestään tunnetut työpaikat saavat tekijöitä. Puskaradio on tässäkin tehokas viestinvälittäjä, mutta siitä huolimatta esimerkiksi rekrytointiprosesseissa vielä liian usein hakijan näkökulma unohtuu ja hakijakokemuksen merkitystä ei ole sisäistetty osaksi kokonaisuutta.

Entäs sitten työntekijäkokemus? Kun olemme saaneet ihmiset kiinnostumaan ja hakeutumaan sote-alalle ja sitä kautta mukaan työelämään, millä keinoin saamme heidät pysymään alalla? Tutkitusti ihan liian monet sote-ammattilaiset harkitsevat tai haaveilevat alan vaihdosta. Miksi?

Usein  ajatellaan, että saman rahan voisi saada helpommallakin. Mutta lisäksi kaihertavat heikot mahdollisuudet uralla etenemiseen alan sisällä. Oman osaamisensa kehittämiseen orientoituneet asiantuntijat kaipaavat mahdollisuuksia edetä uudenlaisiin tehtäviin ja saada niistä myös vastaavaa korvausta. Olisiko urapolkuja mahdollista kehittää niin, että ura-orientoituneiden asiantuntijoiden ei olisi välttämätöntä edetä oman alansa ulkopuolelle?

Asiakaspolkujen lisäksi organisaatioissa olisi hyvä miettiä myös työntekijöiden polkuja. Mistä ne lähtevät liikkeelle? Miten työelämässä kuljetaan? Millaisia mahdollisuuksia tarjoamme osaamisen kehittämiseen ja hyödyntämiseen? Miten kehittäisimme sote-ammattilaisten polkuja niin, että jatkossa yhä useampi työuraansa pohdiskeleva päättäisi hakeutua sosiaali- ja terveysalalle ja alalla työskentelevät kokisivat työn imua?

Digitalisaatio mahdollistaa meille uudenlaisia tapoja kehittää osaamistamme ja organisaatioiden toimintakulttuuria vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeisiin.  Se tarjoaa mm. välineitä osaamisen kehittämiseen ajasta ja paikasta riippumatta, niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin näkökulmista. Meidän olisikin tarpeen miettiä yhdessä sitä, miten hyödyntäisimme näitä välineitä monipuolisemmin niin, että  saisimme kehitettyä työntekijöiden polkuja sujuvammiksi. Samalla vastaisimme nykyistä paremmin sekä työntekijöiden että työelämän tarpeisiin lisäten alan vetovoimaa ja työn imua.

 

Lisää ajatuksia videolla:

Osaaminen muuttuvassa maailmassa

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Tuntuuko välillä siltä, että maailma muuttuu niin ettei perässä pysy? Se mikä tänään on ”in”, on huomenna jo ihan ”out”. Toisinaan voi olla hyväkin pysähtyä hetkeksi pohtimaan sitä, mihin tässä kiireisessä maailmassa kannattaa rajallisia resursseja ja energiaansa kohdentaa.

Tässä videoblogisarjan viimeisessä teemassa pohditaan osaamista muuttuvassa maailmassa ja digitalisaation mahdollisuuksia sote-alan täydennyskoulutuksessa. Ei mikään ihan helppo aihe! Tähän teemaan voisi sisällyttää todella paljon asiaa ja näkökulmia. Toisaalta jokaisen organisaation ja yksilön tulee itse muodostaa näkemys aiheesta ja siitä, miten sitä on järkevää lähestyä.

Sote-palveluissa ammatillinen osaaminen on jatkuvassa muutoksessa. Ala on varmasti yksi nopeimmin kehittyvistä ja muun muassa teknologian nopea kehittyminen tuo haasteita osaamisen kehittämiselle. Miten vastata digitalisaation tuomiin muutoksiin? Osaamisen kehittäminen on välttämätöntä parhaan hoidon ja palveluiden tarjoamiseksi asiakkaille. Mikäli halutaan kehittää parempia palveluita, digillä tai ilman, tulee organisaatiossa olla ymmärrys siitä, millaista osaamista digitalisaatio edellyttää.

Digitalisaatio mullistaa totuttuja toimintamalleja nopeassa tahdissa, vaikka toisaalta välillä voikin tuntua, että kehitystä ei kovin nopeasti tapahdu. Jos kuitenkin katsomme vaikkapa viisi tai kymmenen vuotta taaksepäin, niin huomaamme kuinka paljon maailma on muuttunut. Palvelut muuttuvat ja työn tekemisen luonne muuttuu. Tämä kaikki edellyttää meiltä uudenlaista ajattelua, jatkuvaa uudistumista  ja kokonaan uudenlaisia tehtävänkuvia, jotta voimme ymmärtää ja hyödyntää digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet. Ja toisaalta huomioida myös sen tuomat rajoitteet. Organisaatioissa tarvitaan yhteinen suunta ja visio siitä, miten digitalisaatiota edistetään omassa organisaatiossa ja ymmärrystä tavoitteiden saavuttamisen edellyttämästä osaamisesta ja yhteistyöstä.

Usein keskusteluissa nousee esille kansalaisten, eli sote-palveluiden käyttäjäasiakkaiden mahdollisuudet digipalveluiden hyödyntämiseen. Yhtälailla on tärkeää huomioida, että ilman digitaitoja syrjäytymisen riski on olemassa myös työelämässä. Sote-ammattilaisten valmiudet teknologian hyödyntämiseen vaihtelevat todella paljon. Tähän asiaan onkin tärkeää kiinnittää huomiota ja miettiä yhdessä ratkaisuja työelämässä tarvittavan osaamisen kehittämiseksi, jotta digitalisaatiolle asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

Lisää ajatuksia videolla (osa 7/9, lisää tietoja sarjasta)

Asiakaskokemus sen kertoo: ”Salivirrassa asiakkaan kohtaaminen on kohdillaan”

Asiakaskokemuksen mittaamiseen erikoistuneen Trustmaryn tekemän tutkimuksen loppuraportin lukeminen hymyilyttää: Salivirta sai Net Promoter Score (NPS*) -arvosanaksi huikeat 87! Arvosana jakautui seuraavasti: Suosittelijat 87 %, Passiiviset 13 % ja Arvostelijat 0 %. Poikkeuksellisen korkeat NPS-luku ja julkinen suositteluhalukkuus kertovat meille siitä, että olemme onnistuneet työssämme ilmeisen erinomaisesti.

Asiakkaidemme kommentteja lainaten: ”Salivirran hyvä ammattitaito ja konsulttien terävä ajattelu on heidän vahvuutensa”. ”Asiakkaan kohtaaminen on kohdillaan”, ”tosi hienosti tehdään alusta asti käsi kädessä” ja ”toiminta on kuuntelevaa ja lämminhenkistä vuorovaikutusta eikä heillä ole teknisrationaalinen bisnesmaailman malli, jota paukutetaan”.

Asiakkaidemme keskuudessa arvostetaan myös salivirtalaisten monipuolista asiantuntijuutta: ”Salivirran konsulteilla on niin monenlaisia taustoja, minkä ansiosta jokaiseen projektiin on mahdollista valita paras mahdollinen osaaja”, ”Jos joku ei osaa niin joku toinen osaa kyllä”.  Välillä se saattaa myös yllättää: Asiakas mainitsi kuulleensa seminaarissa esittelyn toisesta Salivirran hankkeesta ja pohtineensa tuolloin ”Vautsi, he ovat tuossakin mukana, tuollaistakin osaamista on Salivirralla.” Toki parannettavaakin löytyy ja lupaamme ottaa koppia ja reagoida myös tähän asiakkaan toiveeseen: ”Salivirta voisi laajemminkin esitellä, mitä kaikkea he tarjoavat ja heidän asiantuntijansa osaavat. Välillä pohdimme, löytyykö Salivirralta osaajia johonkin tiettyyn tarpeeseen, ja olisi hyvä tuntea osaamisprofiilit laajemmin.”

Asiakaskokemustutkimuksen perusteella asiakkaamme ovat siis paitsi tyytyväisiä laaja-alaiseen asiantuntijuuteemme sote-alalla, myös yhteistyön toimivuuteen ja kokevat vuorovaikutuksen kanssamme mutkattomaksi ja sujuvaksi. Haastatteluaineistossa vilahtelevat sanat:

Hyvän asiakaskokemuksen taustalla ovat paitsi asiakkaat, tietysti myös työntekijät. Mikä on Salivirran ”taika”, joka auttaa meitä tuottamaan asiakkaillemme heidän raportoimaansa lisäarvoa? Kysyimme tätä muutamalta salivirtalaiselta:

Emme tee asioita omassa kuplassamme. Kaikki salivirtalaiset ovat sisäistäneet, että lisäarvo syntyy yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Pystymme tarjoamaan paitsi asiantuntemusta, myös puolueettoman näkemyksen johon asiakkaamme voivat luottaa.” (Marja Harjumaa, johtava konsultti ja sotemuotoilija. Salivirrassa vuodesta 2020)

Tee työksesi sitä, mistä olet kiinnostunut ja tee sitä suurella sydämellä. Ole sitkeä mutta älä jääräpäinen. Tee mitä lupaat. Kun näin toimit, ei voi mennä pieleen!” (Jouko Kuisma, toimitusjohtaja ja osakas. Salivirrassa vuodesta 2014)

”Työnteossa kärsivällisyys tuottaa hedelmää, mutta kärsivällisyyskään ei auta, jos suunta on hukassa. Henkilökemioihin ja tunneasioihin on hyvä kiinnittää huomiota, vaikka IT-ratkaisuja oltaisiin kehittämässä!” (Timo Siira, johtava konsultti ja osakas. Salivirrassa vuodesta 2008)

Olemme hiljattain teettäneet myös ELO-työyhteisökyselyn, jonka kautta pääsemme kurkistamaan sisälle työyhteisöön ja työntekijäkokemuksen maailmaan. Nämä työkalut antavat meille onnistumisen kokemusten lisäksi myös ennen kaikkea tärkeitä näkökulmia siihen, miten vomme kehittää toimintaamme vieläkin paremmaksi. Vuosittain toteutettavien kartoitusten lisäksi pyrimme tietysti myös jatkuvaan vuorovaikutukseen, niin asiakkaidemme kanssa kuin työyhteisömme sisälläkin.

Erään asiakkaamme sanoin: Asiakkaan kuunteleminen ei voi ikinä olla liian hyvällä tasolla”.

 

 

Sote, äärimmäinen yhteentoimivuushaaste osa II

Edellisessä postauksessa (osa I) todettiin karkeasti se, että vahvasti säännellyssä ympäristössä (kuten sote) pragmaattinen lainsäätäjä on arvokkaampi kuin esimerkiksi tuhat integraatioalustaa. Eli yhteentoimivuuden kulmakivet ovat poliittinen tahto ja lainsäätäjän viisaus. Jos jompaa kumpaa puuttuu, niin tekniset välineet eivät ole tähänkään se klassinen hopealuoti. Tässä meillä kuitenkin Suomessa on kohtuullinen tilanne ja toivottavasti suunta vielä parempaan.

Palaamme edellisellä kerralla esiteltyyn viitekehykseen ja käsittelemme siitä kolme alinta tasoa. Lopuksi samaan viitekehykseen on havainnollistettu myös viime viikkoina julkisessa keskustelussa vilkkaasti esiintynyt termi integraatioalusta.

Organisaatioiden yhteentoimivuus

Organisaatioiden yhteentoimivuutta voidaan sote-kentässä tarkastella kolmenlaisena ilmiönä: organisaation sisäisenä, organisaatioiden välisenä ja so- ja te -toimialoja läpäisevinä. Silloin kun palveluketjut eivät ulotu organisaatioiden välille, haasteita on usein jo palveluntuottajan sisällä esimerkiksi erikoisalojen välillä tai sosiaalihuollon palvelutehtävien välillä. Kun ylitetään organisaatiorajoja ja organisaatioiden prosessit eivät toimi yhteisen päämäärän hyväksi, esimerkiksi maakunnan sote-palvelutuotannnon sisällä, ei palveluketjuista saada odotettua vaikuttavuutta. Viimeisimpänä erityisesti sote-integraatiosta ja monialaisesta palvelutarpeesta puhuttaessa palveluketjut muodostuvat sosiaalihuollon eri rekistereiden ja eritasoisten terveydenhuollon palveluntuottajien välille, joka tuo asiaan oman monimutkaisuuskertoimensa.

Silloin kun juridiset edellytykset ovat olemassa, jää erityisesti palveluiden järjestäjän koordinoinnin vastuulle tehdä palveluketjuista eheitä ja asiakkaan kokonaisvaltaisen tilanteen huomioivia. Yhtenä haasteena on kuitenkin se, että sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimialojen välillä on merkittäviä toiminnallisia eroja, vaikka edes organisaatiorajoja ei ylitettäisi.

Semanttinen yhteentoimivuus

Semanttinen yhteentoimivuus on viimeinen pysähdys ennen paljon puhuttujen integraatioalustojen vahvinta kenttää. Eli tiedosta pitää olla yhteinen ymmärrys, jotta mitään yhteentoimivaa on mahdollista saada aikaan. Mitä yksityiskohtaisemmalle tasolle mennään, sitä enemmän poikkeamia sosiaali- ja terveydenhuollon välillä on ja integraatio on pakkokin rakentaa jossakin määrin ilman yhteistä kieltä. Terveydenhuolto ja sosiaalihuolto kuitenkin puhuvat jo määritelmällisesti suurelta osin eri asioista toivottavasti kuitenkin yhteisen hyvinvoinnin edistämisen tavoitteen nimissä.

Terveydenhuollossa semanttisen yhteentoimivuuden rakentamiseen on hyvät mahdollisuudet, mutta toisaalta siihen sisältyy myös suuria haasteita. Syynä molempiin on oikeastaan sama: kansallisesti ja kansainvälisesti on tehty paljon mittavaa yhteentoimivuus- ja standardointityötä – mutta kaikissa tapauksissa, ironista kylläkin, yhteentoimivuutta ei ole muistettu huomioida. Ja substanssi on erityisen monimutkaista. Yksi varsin kiinnostava ja Suomessakin jatkossa todennäköisesti merkittävä tekijä on SNOMED-CT:n kansallinen käyttöönotto. SNOMED-CT standardoi käytetyn kliinisen termistön (ks. ansiokas kirjoitus aiheesta). Terveydenhuollossa kerättävä tieto on hyvin pitkälle kooditettua ja standardoitua ja Suomessa tässä ollaan kansallisesti poikkeuksellisen pitkällä. Kansallista yhteentoimivuustyötä on tehty pitkäjänteisesti erityisesti Kanta-palveluun liittyvien hankkeiden puitteissa, mutta toki muuallakin ja jo paljon ennen Kanta-palvelua (täältä aikajanaa aiheesta, ks. dia 2). Tästä kiitos Suomessa aktiivisesti jo vuosikymmeniä toimineelle HL7-yhdistykselle ja sen aktiivisille ”puuhanaisille ja -miehille”!

Sosiaalihuollossa maailma ei näyttäydy välttämättä yksityiskohdiltaan kaikissa tapauksissa aivan näin monimutkaisena, mutta toisaalta siellä on huomattavasti enemmän tarvetta kansalliselle määrittelytyölle. Kansainväliset mallit eivät sosiaalihuollossa ole läheskään yhtä universaaleja kuin terveydenhuollossa, eikä sopivia tarjokkaita juuri ole. Sosiaalihuollon ratkaisujen standardoinnissa on hyödynnetty vahvaa terveydenhuollon pohjaa sekä pyritty välttämään havaittuja sudenkuoppia. Semanttiset edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen yhteiskäyttöön ovat tästä johtuen kohtuullisen hyvät, vaikka myös harmittavia eroavaisuuksia jo käsitemaailmasta lähtien on.

Vaikka näissä kirjoituksissa on painottunut ylhäältä-alas ajattelu, niin ajallisesti semanttisen yhteentoimivuuden edistämistä voidaan ja pitääkin tehdä jo ennen ”ylempien tasojen” selkiytymistä.

Tekninen yhteentoimivuus

Tekniikan puolella semanttiseen yhteentoimivuuteen tähtäävät ratkaisut voivat näyttäytyä tuskallisena sillisalaattina. Erityisesti terveydenhuollon tieto on monimutkaista ja Suomessa standardiksi tiedonsiirrossa valittu HL7 CDA R2 (Clinical Document Architecture) on kaikessa geneerisyydessään todella ilmaisuvoimainen. Kääntöpuolena on tietysti monimutkaisuus, jota on pyritty rajaamaan esimerkiksi HL7 FHIR (Fast Healthcare Interoperability Resources) -kehityspanostuksilla. Sosiaalihuollossa on kansallisesti pyritty alun alkaen enemmän resurssipohjaiseen (~ REST API) tietojen mallintamiseen ja terveydenhuollossa ollaan tämän tien alussa kansallisista palveluista erityisesti Omatietovarannon suunnittelussa ja toteutuksessa. Teknisen yhteentoimivuuden perusratkaisut eivät sinällään eroa sotessa muusta maailmasta ja hyvä niin. Toki erityispiirteitä voi tuoda esimerkiksi lääkinnälliset laitteet, hyvinvointisovellukset ja niihin liittyvät mittalaitteet yms., jotka myös on tarpeen tuoda yhteentoimivuuden ja integraation piiriin.

Miksi kaikki yhteentoimivuuden tasot on otettava huomioon?

Mikael Erlandssonin kuva esittää hauskasti yhteentoimivuuden haastetta eHealth-alueella. Tekniset ratkaisut, tässä tapauksessa sillat, ovat sinällään hyvin rakennettuja ja jopa standardoitujen oloisia. Mutta yhteentoimivuuden perusta pitää rakentaa huomattavasti kaukonäköisemmin.

 

Yhteentoimivuus ja integraatioalustat

Parhaimmillaan integraatioalustat tarjoavat teknisen yhteentoimivuuden toteuttamisen viitekehyksen lisäksi välineitä semanttisen yhteentoimivuuden toteuttamiseen. Yksi keskeisin väline jälkimmäiseen on tietomalli. Terveydenhuollossa puhutaan kliinisestä tietomallista ja sosiaalihuollossa vastaava käsite lienee asiakastiedon tietomalli. Tietomalli tarjoaa edellytykset kahden eri kieltä puhuvan ratkaisun yhteensovittamiseen yhteisen ”pivot” -mallin kautta. Lisäksi tietomalli tarjoaa edellytykset tiedon älykkääseen esittämiseen ja esimerkiksi toimintalogiikan ja käyttöliittymien erottamisen aivan eri tavalla kuin vaikkapa XML-dokumentin esittäminen tyylisivun kautta sisältöä ”ymmärtämättä”. Jälkimmäistä paljolti vielä tänä päivänä tapahtuu esimerkiksi Kanta-tietojen hyödyntämisessä ja vasta rakenteilla olevien asiakastietojärjestelmien sukupolvi tuo siihen selkeän parannuksen.

”Integraatioalustan” rakentaminen on yksi UNA:n ja SoteDigi Oy:n päähaasteista. Mahdollisimman hyvän hyödyn saavuttamiseksi integraatioalustan käsitettä on syytä tarkastella hieman aivan perinteisimpiä määritelmiä laajemmin ja sisällyttää mukaan tietomalli johon tietoa aggregoimalla lisäarvopalveluiden tuottaminen mahdollistuu. Pelkällä asiakastiedon liikkuvuuden parantamisella tehdään samaa, jota varten meillä on jo olemassa Kanta-palvelu. Tähän suohon lausunnoissaan on Suomessa kuitenkin useampikin päättäjä/mielipidevaikuttaja uponnut. Siksi sekaannusten välttämiseksi olisikin tärkeää ja hedelmällisintä, että itse kukin keskittyisi pääosin oman asiantuntemuksensa ytimessä oleviin asioihin kommentoidessaan näitä valtakuntaa puhuttavia asioita. Esimerkiksi sote-yhteentoimivuuden poliittisen ja juridisen tason saavuttamisessa riittää haasteita aivan riittävästi ratkaistavaksi ko. alojen erityisosaajille.

Loppusummaus

Silloin kun tavoitteena on laajamittainen integraatio kuten so-te, niin on tarpeen ratkaista eri tasoiset yhteentoimivuuden haasteet koko edellä kuvatun viitekehyksen laajuudessa. Ja integraatioalustat (huom! väistämättä useat) ovat parhaimmillaan toimiva väline pieneen osaan näistä haasteista.