Avainsana: sotemuotoilu

Vinkit digi-oppivan organisaation kehittämiseen

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Viimeistä viedään! Tämä teeman ”Digitalisaation mahdollisuudet sote-alan täydennyskoulutuksessa” kolmas ja samalla koko videoblogisarjan viimeinen jakso (9/9) tarjoaa teille muutaman vinkin siihen, mitä kannattaa huomioida digi-oppivan organisaation kehittämisessä ja erityisesti pohdittaessa digitalisaatiota sote-alan täydennyskoulutuksen ja osaamisen kehittämisen näkökulmasta.

Tässä viisi keskeistä asiaa, joista on hyvä lähteä liikkeelle ja joiden äärelle olisi hyvä myös aika ajoin palata:

  1. OSAAMISTARPEET SELVILLE. Eroihin osaamisessa ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisessä kannattaa kiinnittää huomiota. Perustaitojen varmistamiseksi tulee määritellä digitaalisten valmiuksien riittävä osaaminen ja vaatimustaso (ns. vähimmäistaso), jotta perustaidot voidaan varmistaa suhteessa tavoitteisiin. Tämä auttaa myös suunnittelemaan koulutussisältöjä ja menetelmiä vastaamaan paremmin osaamistarpeisiin sekä kohdentamaan koulutusresursseja järkevämmin.
  2. VIESTINTÄ. Hyviä ja toimivia malleja sekä digitaalisten ratkaisujen tuottamaa lisäarvoa tulee viestiä aktiivisesti organisaatioiden sisällä. Jokaisesta organisaatiosta löytyy innostuneita ja aktiivisia edelläkävijöitä, joita kannattaa motivoida ja kannustaa jakamaan hyviä toimintatapoja ja käytäntöjä koko organisaation käyttöön.
  3. JATKUVAN OPPIMISEN KULTTUURI. Osaamisen kehittämisessä tulee turvata jatkuva oppimisen elinkaari irrallisten yksittäisten koulutusten sijaan. Esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen käyttöönotossa tulee suosia jatkuvaa oppimista ja oikea-aikaista ohjausta pitkien kurssien tai luentosalikoulutusten sijaan. Vertaismentorointi on myös edullinen ja tehokas tapa ylläpitää ja jakaa osaamista ammattilaisten välillä. Digitalisaatio tarjoaa meille jo paljon uudenlaisia mahdollisuuksia myös osaamisen kehittämiseen, osaammeko hyödyntää niitä?
  4. YHTEISTYÖ. Tulevaisuuden osaamistarpeet muuttuvat, erilaisia tietojärjestelmiä ja teknologioita kehitetään ja hyödynnetään jatkuvasti. Organisaatioiden olisi järkevää kehittää kumppanuuksia yritysten ja oppilaitosten kanssa, jotta pysyttäisiin ajan hermolla (puolin ja toisin).
  5. VAIKUTUKSET NÄKYVIIN. Koulutusten tavoitteena on yleisesti ottaen kehittää osaamista niin, että saadaan aikaiseksi vaikutuksia ihmisten toimintaan. Olisikin ensiarvoisen tärkeää miettiä millaisia vaikutuksia tavoittelemme ja millä keinoin voimme mitata ja aktiivisesti seurata tavoitteiden saavuttamista.

Mukaillen mm. Koramo ym (2018) Digitalisaatio ammatillisessa koulutuksessa

 

HUOMIOI MYÖS NÄMÄ:

Sote-palvelut perustuvat hyvin usein fyysiseen kohtaamiseen, joten on hyvä ymmärtää, että kaikkea ei kannata siirtää verkkoon. Konkretian säilyttämiseksi myös osaamisen ylläpitämisessä ja kehittämisessä tarvitaan muutakin kuin etänä/diginä opiskelua. Ylipäätään on hyvä muistaa, että opetuksen ja koulutuksen digitalisaatioon pätevät samat luonnon lait kuin kaikkeen muuhunkin digikehittämiseen: EI DIGIÄ DIGIN VUOKSI, VAAN IHMISTEN TARVE EDELLÄ.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että digitaalisten välineiden käytön ja motivaation kasvun välillä on olemassa yhteys. Nurja puoli on se, että erilaisten digitaalisten välineiden käytön yleistymiseen liittyy myös huoli työn sirpaloitumisesta ja siitä, että ihmisten pitäisi olla tavoitettavissa jatkuvasti. Digitalisaation haltuunottaminen vaatiikin usein uudenlaisen organisaatiokulttuurin omaksumista ja yhteisten pelisääntöjen miettimistä ja niihin sitoutumista.

 

LOPUKSI 

Digitalisaation mahdollisuudet osaamisen kehittämisessä ja johtamisessa ovat lähes loputtomat, joten tavoiteltavien hyötyjen saavuttamiseksi on suunniteltava huolellisesti ne keinot, joita aiotaan hyödyntää. Työntekijät kokevat usein tarvitsevansa lisää osaamista jatkuvasti kehittyvässä ympäristössä ja huomioitavaa on, että henkilöstön riittävällä osaamisella on suora yhteys työntekijäkokemukseen.

Toisaalta myös henkilöstön osaamisen kehittäminen on nousemassa tärkeään asemaan organisaatioiden kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Hyvin suunniteltuna ja järkevästi hyödynnettynä digitalisaation avulla voidaankin tehostaa organisaatioiden toimintaa ja tuottavuutta huomattavasti. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua ja viimeistään nyt on oikea hetki lähteä miettimään sitä, mitä digitalisaatio teidän organisaationne osaamisen näkökulmasta tarkoittaa?

Lisää ajatuksia videolla:

 

 

 

Kiitos teille blogisarjaa seuranneille! Mitäs sitten seuraavaksi? Otan mielelläni vastaan kommentteja ja ehdotuksianne siitä, millaisista aiheista jatkossa toivoisitte sisältöjä ja toki myös ideoita toteutukseen (videoita, blogijulkaisuja, podcast-sarjaa tai kenties vaikkapa sarjakuvia)?

Digitalisaatio, yksilölliset opintopolut ja työn imu

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Olemme tilanteessa, missä tarvitsemme suuren määrän uusia sote-ammattilaisia vastaamaan eläköitymiseen ja kasvavaan palveluiden tarpeeseen, pian. Yksi keskeinen kysymys haasteeseen vastaamiseksi kuuluu: Miten saamme ihmiset kiinnostumaan ja hakeutumaan sote-alalle? Tämän kysymyksen äärellä on hyvä pysähtyä miettimään alan vetovoimaa ja sitä, miten vetovoimaisuutta voitaisiin lisätä. Myös dgitalisaatiota on hyvä miettiä paitsi palveluiden kehittämisen näkökulmasta, myös laajemmin osana sote-alan vetovoimaa, yksilöllisiä opintopolkuja ja työn imua.

Sinullakin tätä lukiessasi nousee ajatuksiisi jonkinlainen mielikuva sote-alasta. Millainen se on?

Miettiessäni sitä, miten voisimme muovata ihmisten mielikuvia ja vaikuttaa alan vetovoimaan, tulee mieleeni polku, joka lähtee liikkeelle koulutuksesta. Sote-alan ammattilaiset toimivat vaativissa tehtävissä, jotka edellyttävät laadukasta koulutusta.  Kuinkahan monella urapolkuaan miettivällä nuorella, tai aikuisellakaan on ymmärrystä siitä, kuinka monipuolisia tehtäviä ja mahdollisuuksia sote-alalle kouluttautuva voikaan valita? Uskon, että meillä on asian suhteen vielä paljon tehtävää, vaikka koulutusorganisaatiot ovatkin kiitettävästi jo työhön ryhtyneet.  Alan monipuolisista mahdollisuuksista kertominen on erittäin tärkeää kiinnostuksen herättämiseksi.

Opiskelijakokemus, työnhakijakokemus ja työntekijäkokemus. Avainsanoja, joihin kätkeytyy paljon viisautta. Työntekijätyytyväisyydestään tunnetut työpaikat saavat tekijöitä. Puskaradio on tässäkin tehokas viestinvälittäjä, mutta siitä huolimatta esimerkiksi rekrytointiprosesseissa vielä liian usein hakijan näkökulma unohtuu ja hakijakokemuksen merkitystä ei ole sisäistetty osaksi kokonaisuutta.

Entäs sitten työntekijäkokemus? Kun olemme saaneet ihmiset kiinnostumaan ja hakeutumaan sote-alalle ja sitä kautta mukaan työelämään, millä keinoin saamme heidät pysymään alalla? Tutkitusti ihan liian monet sote-ammattilaiset harkitsevat tai haaveilevat alan vaihdosta. Miksi?

Usein  ajatellaan, että saman rahan voisi saada helpommallakin. Mutta lisäksi kaihertavat heikot mahdollisuudet uralla etenemiseen alan sisällä. Oman osaamisensa kehittämiseen orientoituneet asiantuntijat kaipaavat mahdollisuuksia edetä uudenlaisiin tehtäviin ja saada niistä myös vastaavaa korvausta. Olisiko urapolkuja mahdollista kehittää niin, että ura-orientoituneiden asiantuntijoiden ei olisi välttämätöntä edetä oman alansa ulkopuolelle?

Asiakaspolkujen lisäksi organisaatioissa olisi hyvä miettiä myös työntekijöiden polkuja. Mistä ne lähtevät liikkeelle? Miten työelämässä kuljetaan? Millaisia mahdollisuuksia tarjoamme osaamisen kehittämiseen ja hyödyntämiseen? Miten kehittäisimme sote-ammattilaisten polkuja niin, että jatkossa yhä useampi työuraansa pohdiskeleva päättäisi hakeutua sosiaali- ja terveysalalle ja alalla työskentelevät kokisivat työn imua?

Digitalisaatio mahdollistaa meille uudenlaisia tapoja kehittää osaamistamme ja organisaatioiden toimintakulttuuria vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeisiin.  Se tarjoaa mm. välineitä osaamisen kehittämiseen ajasta ja paikasta riippumatta, niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin näkökulmista. Meidän olisikin tarpeen miettiä yhdessä sitä, miten hyödyntäisimme näitä välineitä monipuolisemmin niin, että  saisimme kehitettyä työntekijöiden polkuja sujuvammiksi. Samalla vastaisimme nykyistä paremmin sekä työntekijöiden että työelämän tarpeisiin lisäten alan vetovoimaa ja työn imua.

 

Lisää ajatuksia videolla:

Osaaminen muuttuvassa maailmassa

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Tuntuuko välillä siltä, että maailma muuttuu niin ettei perässä pysy? Se mikä tänään on ”in”, on huomenna jo ihan ”out”. Toisinaan voi olla hyväkin pysähtyä hetkeksi pohtimaan sitä, mihin tässä kiireisessä maailmassa kannattaa rajallisia resursseja ja energiaansa kohdentaa.

Tässä videoblogisarjan viimeisessä teemassa pohditaan osaamista muuttuvassa maailmassa ja digitalisaation mahdollisuuksia sote-alan täydennyskoulutuksessa. Ei mikään ihan helppo aihe! Tähän teemaan voisi sisällyttää todella paljon asiaa ja näkökulmia. Toisaalta jokaisen organisaation ja yksilön tulee itse muodostaa näkemys aiheesta ja siitä, miten sitä on järkevää lähestyä.

Sote-palveluissa ammatillinen osaaminen on jatkuvassa muutoksessa. Ala on varmasti yksi nopeimmin kehittyvistä ja muun muassa teknologian nopea kehittyminen tuo haasteita osaamisen kehittämiselle. Miten vastata digitalisaation tuomiin muutoksiin? Osaamisen kehittäminen on välttämätöntä parhaan hoidon ja palveluiden tarjoamiseksi asiakkaille. Mikäli halutaan kehittää parempia palveluita, digillä tai ilman, tulee organisaatiossa olla ymmärrys siitä, millaista osaamista digitalisaatio edellyttää.

Digitalisaatio mullistaa totuttuja toimintamalleja nopeassa tahdissa, vaikka toisaalta välillä voikin tuntua, että kehitystä ei kovin nopeasti tapahdu. Jos kuitenkin katsomme vaikkapa viisi tai kymmenen vuotta taaksepäin, niin huomaamme kuinka paljon maailma on muuttunut. Palvelut muuttuvat ja työn tekemisen luonne muuttuu. Tämä kaikki edellyttää meiltä uudenlaista ajattelua, jatkuvaa uudistumista  ja kokonaan uudenlaisia tehtävänkuvia, jotta voimme ymmärtää ja hyödyntää digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet. Ja toisaalta huomioida myös sen tuomat rajoitteet. Organisaatioissa tarvitaan yhteinen suunta ja visio siitä, miten digitalisaatiota edistetään omassa organisaatiossa ja ymmärrystä tavoitteiden saavuttamisen edellyttämästä osaamisesta ja yhteistyöstä.

Usein keskusteluissa nousee esille kansalaisten, eli sote-palveluiden käyttäjäasiakkaiden mahdollisuudet digipalveluiden hyödyntämiseen. Yhtälailla on tärkeää huomioida, että ilman digitaitoja syrjäytymisen riski on olemassa myös työelämässä. Sote-ammattilaisten valmiudet teknologian hyödyntämiseen vaihtelevat todella paljon. Tähän asiaan onkin tärkeää kiinnittää huomiota ja miettiä yhdessä ratkaisuja työelämässä tarvittavan osaamisen kehittämiseksi, jotta digitalisaatiolle asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

Lisää ajatuksia videolla (osa 7/9, lisää tietoja sarjasta)

Suunta selevä: Kohti ihmislähtöisempiä digi-ratkaisuja!

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Kehittäminen lähtee liikkeelle liian usein teknologia edellä. Sen sijaan, että lähdetään teknologia edellä, esimerkiksi kehittämään vaikkapa uutta mobiilisovellusta tai järjestelmää X, tulisi kehittämishaasteen alkutaipaleella käyttää riittävästi aikaa tarpeen määrittelyyn. Toimiva digitalisaatio edellyttää riittävää ymmärrystä siitä, mihin tarpeeseen olemme vastaamassa tai mitä ongelmaa ratkaisemassa, kenelle haluamme tuottaa lisäarvoa ja vasta sen jälkeen voimme miettiä, mikä on se ratkaisu jolla tavoitteisiin voidaan päästä.

Usein haasteena on se, että sote-toimialaosaaminen ja teknologiakehittäminen tapahtuvat toisistaan erillään ja niitä johdetaan toisistaan irrallisina. Nämä tahot kyllä keskustelevat keskenään, mutta konkreettisesti yhteistyötä ei tehdä riittävästi. Tulee muistaa, että toimiala-asiantuntijat eivät voi olla perillä siitä, mitä teknologia mahdollistaa ja mitä se ei mahdollista. Myöskään teknologia-asiantuntijat eivät ole riittävän perillä toiminnan luonteesta, eivätkä voikaan olla. Tästä johtuen tähän väliin tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua ja yhdessä tekemistä. Tarvitaan siis paljon lisää arjen yhteistyötekoja, jotta ymmärretään oikea tarve, ymmärretään millaista toiminnan muutosta teknologia mahdollistaa ja miten toimintaa ja teknologiaa tulisi kehittää yhteistyössä kohti parhaita mahdollisia toimintaa tukevia ratkaisuja.

Esimerkki elävästä elämästä: Hoitajat kirjaavat vuodeosastolla fysiologiset mittaustulokset paperilapuille, joista ne kirjataan potilastietojärjestelmään. Teknologiakehittäjä kysyy hoitajalta, ”Millainen ratkaisu toisi tähän tarpeeseen helpotusta, että ei tarvisi kirjoitella paperilapuille?”  Hoitaja vastaa: ”Olisi helpompaa jos olisi vaikka kännykkä tai tabletti jolla nämä voisi kirjata samantien heti siinä potilashuoneessa.” Vai olisiko sittenkään? Teknologia mahdollistaisi nimittäin jo sen, että mittaustulokset siirtyvät mittauslaitteista suoraan potilastietojärjestelmään, ilman että niitä tarvitsee manuaalisesti kirjata yhtään mihinkään. Hoitaja ei välttämättä tästä kuitenkaan ole tietoinen, jolloin hän ei tule myöskään määritelleeksi sitä parhaiten toimintaa sujuvoittavaa ratkaisua.

Edelleen liian usein teknologiaa kehitetään vesiputousmallin mukaisesti. Siitäkin huolimatta, että sen ajatellaan olevan taakse jäänyttä, ”90-lukua” ja siitä ääneen puhuminen saattaa kuumentaa tunteita. Kuitenkin nykymaailmassakin usein kehittäminen menee kutakuinkin näin:

1. Naulataan vaatimukset. 2. Kehitetään ratkaisu. 3. Testataan. 4. Käyttöönotetaan. 5. Todetaan että ei toimi meillä. 6. Todetaan, että tällaisen te määrittelitte. 7. Siirrytään ylläpitoon. 8.Pärjäillään.

Ongelmana tässä on se, että vaikka kuinka alkuvaiheessa vaatimuksia kerättäessä osallistettaisiin käyttäjiä, ei voida oikeasti olettaa, että käyttäjät osaisivat kertoa tyhjentävästi mitä he tarvitsevat ja miten ratkaisujen tulisi toimia. Usein myös toiminnan kehittäminen ja muutoksessa johtaminen ontuvat, jolloin viimeistään käyttöönottovaiheessa alkaa ilmetä ongelmia.

Erityisesti tarvittaisiin siis lisää ymmärrystä siitä, miten tehdä asioita yhdessä ja ymmärrystä siitä, mitä ei ymmärretä. Asiakkaan kanssa keskiöön tulee nostaa myös ammattilaiset ja ne ihmiset joilla on vaikutusta palveluprosessiin ja joiden arjen tuskaa kehittämisellä pyritään helpottamaan. Useimmiten on myös niin, että se, mikä on asiakaslähtöistä, on myös organisaatiolähtöistä ja tuottaa lopulta myös tehokkuutta.  Tähän suuntaan siirtyminen vaatii kuitenkin uudenlaista ajattelua ja sitä, että ei tyydytä tekemään samalla tavoin kuin aina on tehty. Vaikka se tuttu ja turvallinen vaihtoehto usein viekin voiton kiireen keskellä. Helposti lähdetään toimimaan oletusten pohjalta sen sijaan, että käytettäisiin riittävästi aikaa oikean tarpeen ja toimintaympäristön määrittelyyn.

Usein meillä on niin kiire eteenpäin, että ei ole aikaa miettiä ja määritellä suuntaa. Kuitenkin se, että maltetaan alkuvaiheessa käyttää riittävästi aikaa oikean tarpeen kirkastamiseen, maksaa loppuvaiheessa ruhtinaallisesti takaisin matkan varrella yhteistyön rakentamiseen käytetyn ajan. Tässä kohtaa ei ole varaa oikaista, jos halutaan saada aikaiseksi toiminnan muutosta joka vie kohti tavoitteita.

Matkan varrella yhteistyöhön käytetty aika helpottaa huomattavasti myös uusien ratkaisuiden ja toimintamallien käyttöönottovaihetta. Kun ihmisillä on parempi ymmärrys siitä, mitä tavoitellaan ja mitä lisäarvoa uusilla ratkaisuilla saavutetaan, on niiden käyttöönottokin huomattavasti sujuvampaa. Lähtökohtaisestihan tulisi olla niin, että toimintaa tukevat teknologiaratkaisut mahdollistavat ammattilaisten keskittymisen primääritehtäviin ja sujuvoittavat työnkulkuja.

Tähän pääsemiseksi kannattaa pitkin matkaa arvioida eri näkökulmista (toimiala, teknologia ja johtaminen)

  • Mihin tarpeeseen ollaan vastaamassa?
  • Mikä toimii ja mikä ei?
  • Missä ollaan menossa?
  • Mitä halutaan saavuttaa?
  • Ketä tarvitaan matkalle mukaan?

Lisää ajatuksia videolla (osa 6/9, lisää tietoja sarjasta)

Työntekijäkokemus on asiakaskokemuksen paras kaveri

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Asiakaskokemuksesta on puhuttu paljon. Se on varmaankin kaikille jo käsitteenä tuttu ja vähintäänkin se on muistettu mainita organisaatioiden strategioissa. Talent Vectian tekemän selvityksen (Työntekijäkokemus 2020) mukaan asiakaskokemus on strateginen prioriteetti jo 75%:ssa organisaatioista. Sen sijaan työntekijäkokemus oli selvityksen mukaan strateginen prioriteetti vasta vain 44%:ssa organisaatioista. Tämä seikka on hyvin mielenkiintoinen, sillä käytännössä hyvää asiakaskokemusta ei synny ilman hyvää työntekijäkokemusta. Jotta voimme onnistua, on meidän siis nostettava asiakkaan kanssa keskiöön myös työntekijät.

Asiakaskokemuksen kehittämisen lähtökohtana on asiakkaan arvojen ja omien tarpeiden kunnioitus ja huomioiminen. Asiakkaat arvostavat sitä, että

  • He voivat osallistua omiin palveluihinsa liittyvään päätöksentekoon.
  • Kommunikaatio ja yhteistyö on selkeää matkan varrella.
  • Palveluita saa oikea-aikaisesti ja niitä koordinoidaan läpi palveluketjun.
  • Palveluiden tulee olla saatavilla ja saavutettavissa helposti. Niiden olisi hyvä olla lähellä ja yhteydenoton tulisi olla helppoa.
  • Palveluiden tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin.

 

 

Kaikista tärkein asiakaskokemukseen vaikuttava tekijä on vuorovaikutus.

Kaksi kolmasosaa asiakaskokemuksesta on vuorovaikutusta, joka perustuu ihmisten väliseen kohtaamiseen. Tämä selittää osaltaan sitä, miksi työntekijäkokemuksella on suora yhteys asiakaskokemukseen.

Kohtaaminen vaatii aikaa. Ja ajankäytöllä on merkittävä merkitys työntekijäkokemukseen. Lähtökohtaisesti esimerkiksi sote-ammattilaiset ovat kouluttautuneet tekemään potilas- tai asiakastyötä. He kokevat, että asiakastyön tulisi olla merkittävä osa työnkuvaa. He eivät ole tulleet tekemään ”atk-hommia” vaan ensisijaisesti hoitamaan potilaita tai palvelemaan asiakkaita. Muun muassa Sauli Karvosen (SKA Research Oy) tekemän selvityksen mukaan nykytilassa kirjaamiskäytännöt ja tietojärjestelmät vievät kuitenkin työntekijöiden aikaa liiaksi pois asiakastyöstä. Tämä on tärkeä havainto, sillä välittömään asiakastyöhön käytetyn ajan lisäämisen on todettu lisäävän positiivista työntekijäkokemusta.

Nämä seikat on tärkeää huomioida myös digipalveluiden kehittämisessä. Ensisijaisesti tulee tavoitella toiminnan kehittämistä. Käytäntöjä ja toimintaprosesseja tulee kehittää innovatiivisesti teknologiaa hyödyntäen, mutta ei teknologialähtöisesti. Näin kehitämme toimintalähtöistä teknologiaa, joka tuottaa lisäarvoa niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin näkökulmista.

 

Lisää ajatuksia videolla (osa 5/9, lisätietoja sarjasta)

 

Sote ja ihmislähtöisyys

Kirjoitus on osa videoblogisarjaa, lisätietoja täältä.

Ihmislähtöisyys on sote-palveluiden olemassaolon edellytys. Tämän tulisi olla kantava ajatus palveluita kehitettäessä, digillä ja ilman. Sote-palveluiden kehittämisen ydintavoitteena onkin mm. mahdollistaa aito kohtaaminen siellä missä sitä tarvitaan. Yhtenä tämän tavoitteen mahdollistajana toimii digitalisaatio.

Sote-palveluiden digitalisaatioon liittyy paljon sellaisia olettamuksia, joiden pohjalta tehdyt päätökset eivät välttämättä aina johda oikeaan suuntaan. Usein kuulee esimerkiksi mainittavan, että vaikkapa ikääntyneet eivät kykene tai halua hyödyntää sähköisiä palveluita osana palvelupolkujaan.

Todellisuudessa kuitenkin jo hyvin suuri osa ihmisistä kokee hoitavansa mieluummin asioitaan sähköisesti, sen sijaan, että lähtisi asioimaan fyysisesti vaikkapa lääkärin tai hoitajan vastaanotolle. Edelleen kuitenkin (liian) usein palveluiden kehittämistä ohjaavat stereotypiat ja oletukset, joiden pohjalta digitalisaatiolle asetetut tavoitteet jäävät vielä saavuttamatta.

Ihmislähtöisyys on sote-palveluiden olemassaolon edellytys

Asiakas- ja potilaslähtöisyydestä on sosiaali- ja terveydenhuollossa puhuttu jo varmasti paljon pidempään kuin millään muilla aloilla. Siitä huolimatta usein kuulee kyseenalaistettavan asiakaslähtöisen ajattelun soveltumista sote-palveluihin. Ikäänkuin asiantuntijoilta välillä pääsisi unohtumaan se, että asiakas ja ihmiset ovat se ydinjuttu, joiden vuoksi sote-palvelut lähtökohtaisesti ovat olemassa.

Yksi askel ihmislähtöisempään suuntaan on, että pyrimme huomioimaan palveluketjut ja asiakkaiden palvelupolut laajemmin kuin oman palvelumme näkökulmasta. Yksittäiset palvelut ovat asiakkaan näkökulmasta usein osa laajempaa palvelukokonaisuutta ja näin ollen on erittäin tärkeää huomioida palveluiden yhteentoimivuus matkan varrella myös asiakkaiden näkökulmasta.

Kokonaiskuvan hahmottaminen on tärkeää, jotta emme tule kehittäneeksi pistemäisiä ratkaisuja, joiden kautta ehkä optimoimme omia palvelujamme, mutta samalla luomme asiakkaille pirstaleista maailmaa. Vaikka yksittäinen palvelu, ratkaisu tai sovellus olisi kuinka asiakaslähtöisesti kehitetty, sen tuottama lisäarvo hukkuu helposti, mikäli kokonaisuus käyttötilanteineen on jäänyt huomioimatta. Sama pätee ammattilaisille kehitettäviin ratkaisuihin.

Digipalveluiden osalta tämä tarkoittaa mm. sitä, että pelkkä käytettävyyssuunnittelu ei riitä, vaikka se erittäin tärkeä osa kehittämistä onkin. On huomioitava käyttökokemus myös laajemmin ja kehitettävä palveluita osana ympäröivää maailmaa ja asiakkaan tarpeita. Näin toimien luomme ihmislähtöisiä palveluita, jotka vastaavat oikeisiin tarpeisiin, auttavat tekemään enemmän vähemmällä ja edistävät aidon kohtaamisen mahdollistamista siellä missä sitä tarvitaan.

Lisää ajatuksia videolla (osa 4/9, lisää tietoja sarjasta)

 

Terveydenhuollon keskijohdolla tärkeä rooli digipalveluiden käyttöönotoissa

Istun teatterin katsomossa. Edessäni kohoaa korkea verho, joka peittää taakseen näyttämön. Olemme tulleet teatteriin katsomaan ensi-iltaa, ja sali on täynnä. Näytelmän aiheena on sähköisten palveluiden käyttöönotto terveydenhuollossa. Useissa rooleissa nähdään paljon kiitosta ja kritiikkiä saanut Keskijohto.

Terveydenhuollossa IT-järjestelmien käyttöönottojen määrä on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden kuluessa huimasti, ja tahti vain kiihtyy. Käyttöönotto on teknologiahankinnan kriittisin ja myös haastavin vaihe, ja terveydenhuollossa ne epäonnistuvat liian usein. Standish Group:in selvityksen (CHAOS Report 2015) mukaan noin viidennes terveydenhuollon ohjelmistoprojekteista epäonnistuu. 

Epäonnistuneet käyttöönotot vievät sekä taloudellisia, että henkilöstöresursseja alalla, jolla molempia näitä on jo valmiiksi niukasti. Toisaalta, onnistuneen käyttöönoton seurauksena saatavat hyödyt voivat olla merkittäviä: teknologian avulla on mahdollista vastata terveydenhuollon haasteisiin tehostamalla toimintaa ja parantamalla terveydenhuollon palveluiden saavutettavuutta, saatavuutta ja laatua kustannustehokkaasti. Nämä hyödyt realisoituvat kuitenkin vain, jos teknologia on tehokkaassa käytössä. Siksi käyttöönottojen onnistumiseen kannattaa panostaa.

“Nykyaikana pitäisi olla sekä lääketieteellinen asiantuntija, hyvä johtaja että IT-konsultti”

Tämä on erään henkilön kokemus omasta roolistaan terveydenhuollon keskijohdossa. Lääketieteellinen asiantuntija ja hyvä johtaja vielä varmasti menisi, mutta että IT-konsultti? Tutkimusnäyttö todellakin puoltaa sitä näkemystä, että keskijohdon roolit käyttöönotoissa ovat moninaisia ja käyttöönottojen onnistumisessa keskijohdon rooli on jopa kriittinen. Heidän asemoitumisensa organisaatioissa mahdollistaa sekä käyttöönottojen edistämisen että hidastamisen,  ja sen vuoksi heidän roolistaan kannattaa olla kiinnostunut. Ottaen huomioon keskijohdon kriittisen aseman käyttöönottojen onnistumisessa, heidän roolinsa tulisi ottaa paremmin huomioon jo käyttöönottoprojektien suunnittelussa. Olisiko tässä yksi keino lisätä käyttöönottojen onnistumisprosenttia?

Eräs suhteellisen tuore, ja vielä kehitteilläkin oleva teoria tarkastelee terveydenhuollon keskijohdon rooleja uusien palvelujen, prosessien tai tuotteiden käyttöönotoissa. Birkenin ym. (2012) kehittämän teorian (ns. keskijohdon rooliteorian) näkökulmasta voidaan tarkastella myös terveydenhuollon IT-käyttöönottoja. Teoria jakaa keskijohdon roolit neljään ja kuvailee tehtäviä, joita keskijohto tekee täyttääkseen kyseiset roolit. Teorian mukaan keskijohdon ainutlaatuinen asema organisaatiossa antaa mahdollisuuden kaventaa kuilua lähijohdon ja ylemmän johdon välisessä kommunikaatiossa. Tiedonkulun parantaminen asettaa keskijohdon erityisen tärkeään rooliin käyttöönotoissa, sillä tiedonkulun ongelmat ovat yleinen haaste käyttöönotoissa ja yksi syy, jonka vuoksi ne usein epäonnistuvat.

Palataan takaisin teatterin katsomoon. Näyttämöllä Keskijohto esiintyy juuri Tiedon Levittäjän roolissa. Hän puhuu erilaisissa palavereissa välillä johtoryhmien ja välillä rautaisten ammattilaisten edessä kertoen käyttöönotosta, sen tavoitteista ja etenemisestä. Yllättäen rooli vaihtuu lennosta Tiedon Syntetisoijaksi, ja lavalla näemmekin Keskijohdon prosessoivan käyttöönottoa koskevia tietoja niin, että ne resonoivat sekä vuodeosaston että poliklinikan lähiesimiehille ja työntekijöille. Sama tieto toisesta näkökulmasta taas näyttää puhuttelevan ylimmän johdon henkilöitä.

Seuraavaksi Keskijohto tulee lavalle Sovittelijan roolissa. Sovittelija ryhtyy toimeliaasti varmistamaan, että organisaation strategia ja sen toimijoiden päivittäiset askareet ovat yhteensopivia ja johdonmukaisia. Näemmekin, että Sovittelija varmistaa, että työntekijöillä on tarvittavat tiedot, työkalut ja konkreettiset tehtävät strategiatason päätösten toteuttamiseksi. Viimeisenä lavalle saapastelee Käyttöönoton Myyjä. Asu on uskottava, mutta tunnistamme silti Keskijohdon sen takaa. Myyjällä on hallussaan kaikki keinot työntekijöiden rohkaisemiseen, tukemiseen ja motivointiin, jotta käyttöönotettavan teknologian käyttö olisi johdonmukaista ja tehokasta.

Tällä kertaa näytelmä loppuu onnellisesti. Käyttöönotto on saatu onnistuneesti maaliin, ja jopa sovitun aikataulun ja budjetin rajoissa. Uudet toimintatavat ovat nyt käytössä osana organisaation päivittäistä rutiinia ja uusi teknologia on ollut toimiva väline toiminnan muutoksessa. Yleisö antaa raikuvat aplodit Keskijohdolle, joka suoriutui useista keskeisistä rooleistaan esimerkillisesti.

 

Digitalisaation kolme kipukohtaa

Toiminnan ja teknologian yhteensovittaminen aiheuttaa edelleen päänvaivaa. Tämän aiheen parissa nyt muutaman vuoden työskenneltyäni sekä erinäisiin lähteisiin perustuen nostan esille kolme digitalisaation kriittistä kipukohtaa, jotka ovat:

Kehittäminen on teknologialähtöistä

Tavoitteet ovat epäselviä tai puuttuvat kokonaan

Muutoksenhallinta ontuu

KEHITTÄMINEN ON TEKNOLOGIALÄHTÖISTÄ

Teknologialähtöisen kehittämisen johdosta meillä on paljon erilaisia teknologiaratkaisuja, joiden käyttötarkoitus ja -tavat eivät ole selvillä, tai niistä ei ole olemassa yhteistä ymmärrystä. Liian usein jo lähtökohtaisesti lähdetään kehittämään teknologiaa, jonka tarvetta ei riittävästi ymmärretä.

Digihuumassa saatetaan oikaista tarpeiden määrittelyvaihe ja lähteä suoraan kehittämään teknologiaa, miettimättä vastaako se asiakkaiden tarpeisiin vai olisiko paras ratkaisu jotain ihan muuta. Teknologialähtöinen ajattelu johtaa helposti myös siihen, että uusia ratkaisuja liimataan vanhojen toimintamallien päälle, jolloin tavoitteet toiminnan sujuvoittamisesta ja resurssisäästöistä jäävät haaveeksi.

Teknologia harvoin on itseisarvo, vaan lisäarvo tulee toiminnan muutoksesta, jonka teknologia mahdollistaa. Aidon digitalisaation aikaansaamiseksi onkin tarpeen kääntää katseita teknologiasta ihmisten tarpeisiin, totuttuihin tapoihin, toimintamalleihin ja siihen, miten toimintamalleja ja arjen rutiineja voitaisiin kehittää ja mitä kehittämisellä tavoitellaan. Digillä ja ilman.

TAVOITTEET OVAT EPÄSELVIÄ TAI PUUTTUVAT KOKONAAN

Toisena kipukohtana onkin liian usein se, että tavoitteet ovat epäselviä tai niitä ei ole lainkaan määritelty. Selkeät, konkreettiset ja realistiset tavoitteet puuttuvat liian useasta projektista. Tavoitteita on usein tarpeen miettiä paitsi asiakkaan, myös ammattilaisten ja organisaation näkökulmista.

Kun tavoitteet ovat selvillä, tulee määritellä myös mittarit, joiden avulla tavoitteiden saavuttamista voidaan seurata. Usein mittaaminen ajatellaan vaikeana ja monimutkaisena asiana, vaikka jo pienillä asioilla saataisiin tällä tontilla huimaa edistystä aikaiseksi. Oikein valitut mittarit antavat meille ensiarvoisen tärkeää tietoa kehittämisen tueksi.

MUUTOKSENHALLINTA ONTUU

Kolmantena kriittisenä kipukohtana nousee esille muutoksenhallinta. Usein pelkäämme muutosta, suhtaudumme siihen kriittisesti ja puhumme muutosvastarinnasta negatiiviseen sävyyn. Ilmiö johtuu hyvin usein siitä sinällään inhimillisestä asiasta, että emme ole riittävän selvillä siitä, mitä muutoksella tavoitellaan. Tämä puolestaan aiheuttaa kysymyksiä ja mikäli vastauksia ei ole saatavilla, on turvallisempaa kyseenalaistaa ja pitää kiinni vanhoista tutuista toimintatavoista. Ihan vaikka vain varalta.

Onnistuneen muutoksen aikaansaamiseksi kannattaakin kiinnittää huomiota läpinäkyvyyteen. Mitä lisäarvoa uusi tekemisen malli tuottaa ja kenelle? Usein jo ihmisten osallistaminen mukaan suunnitteluun ja kehitykseen auttaa uudenlaisten tekemisen tapojen käytäntöön viemisessä. Paras keino hallita muutosta on yhteistyö ja yhdessä tekeminen. Liittyipä siihen teknologiaa tai ei.

MIKSI NÄIHIN ASIOIHIN KANNATTAA PANOSTAA?

Joidenkin arvioiden mukaan IT-palveluiden käyttöönotosta

Viidennes epäonnistuu täysin

Puolet sisältää merkittäviä haasteita

Neljännes luokitellaan onnistuneeksi (mm. Bergius 2018)

Kehittämällä digitalisaatiota yhteistyössä vastaamaan toiminnan tarpeisiin voimme varmistaa, että tulevista käyttöönotoista yksikään ei enää epäonnistu täysin.

 

 

Lisää ajatuksia videolla (osa 2/9, lisätietoja sarjasta),



ja aiemmassa blogissa: Ei digiä digin vuoksi

Digitalisaatio: Mitä se on ja miksi sitä tarvitaan?

Toiminnan tehostaminen ja palvelurakenteen muutokset ovat välttämättömiä sote-palveluiden turvaamiseksi myös tulevaisuudessa väestörakenteen muuttuessa radikaalisti. Tässä kuviossa digitalisaation varaan lasketaan paljon, mikä herättää osaltaan myös kysymysmerkkejä. Muun muassa Timo Tuovinen kysyy lääkärilehden kommentissaan (22.1.) ”Kuka digitalisoi kenet?” ja peräänkuuluttaa yhteisiä sääntöjä terveydenhuollon digitalisaatiolle.

Olen samaa mieltä siitä, että digitalisaatio itsessään ei palvelujärjestelmäämme pelasta, ellemme pysty muuttamaan totuttuja toimintatapoja jopa radikaalisti uudenlaisiksi teknologiaa hyödyntämällä. Usein digitalisaatiosta puhuttaessa esille nousevat erilaiset sovellukset ja teknologiavälineet joiden kautta ilmiötä määritellään. Teknologia ei kuitenkaan ole itseisarvo, ja ennen kaikkea digitalisaatio tulisi ymmärtää toiminnan muutoksena teknologiaa hyödyntäen, eli ihmisten tarpeiden ja toiminnan kehittämisen kautta.

Digitalisaatio edellyttää siis paljon muutakin kuin teknologiaa. Se edellyttää organisaatioilta uudistumista, yhteistä visiota tulevasta ja muutosta nykyisessä johtamisessa, toiminnassa ja osaamisessa. Me salivirtalaiset tapaammekin ajatella, että digitalisaation tavoitteena on oikeastaan analogisaatio. Eli se, että ihmisten kohtaamiselle jäisi enemmän aikaa. Teknologia on mahdollistaja, mutta aito lisäarvo syntyy ihmisten tekemästä toiminnan muutoksesta.

Lisää ajatuksia videolla (osa 1/9, lisätietoja sarjasta):

 

Perfect Smart Home for the Elderly- It’s not at all about technology

 

O’ou WE’RE IN TROUBLE!

Half of the social and healthcare professionals are retiring in coming years. At the same time our population is getting older. This situation creates new needs and possibilities to develop solutions for challenges this changing world desperately needs.

In Finland we are good at developing technology and sometimes it feels like we are waiting for digitization to be like a magic bullet that it will bring the solution to all our challenges. And it could be, in part. But first of all it requires that we develop solutions for the right needs and together with the users.

Smart home is an answer – For what and for whom?

When the question is “What would be a perfect smart home for the elderly?”, the best answer is to approach the solution through the user needs. We have different kinds of users and their needs are varying. Because of this, the main thing is to understand that for starters we are not developing just new technology. Our main goal is to develop perfect home, which is not as much about buildings or smart technology, it’s more about feeling and emotion: that you are at home and you are safe. This is a number one user need.

If we ask this question from users, for example senior citizen, his/her relatives, social and healthcare professionals and managers, what would they say? And as we go further, we should think what could be the added value that smart home brings to their lives?

 

 

They wouldn’t be naming any technical solutions that much as they would be saying the things that changed for better (or worse) with new solutions. And from there we can search for the answer for what would be the solutions we need to have for a perfect home for the elderly.

Smart home: Different expectations and user experiences

SENIOR

“My home is my castle! I Want to live here as long as possible. I have many health problems, but I feel safe with all my sensors I have in my home. When I forget things, my gadgets remind me. I get good care and guidance. But also love my own privacy.”

The perfect smart home responds to the clients personalized needs by supporting, encouraging and guiding the client in everyday situations. The most common problems of the everyday life of the elderly are usually related to ability to function, treatment of diseases (especially medication), nutrition and loneliness. Smart Home responds to the identified needs of the client and supports the client in their everyday activities and, when needed, also provides information to the relatives and the social and healthcare professionals. The technology and the services are transparent to the client. They form an interoperable platform that provides relevant information to the care takers as well as relatives etc and assists the elderly in everyday tasks.

 

RELATIVE

“It’s great that I can see how my dad is doing, stay connected also with the social and healthcare professionals and help as needed! We live in different cities, but smart home has brought us closer.”

In the future (even today) the involvement of relatives should be seen more as a resource of elderly care. Elderly care is moving from nursing homes to home care. At the same time, it must be possible to provide social and healthcare services with tighter resources, which also requires help from relatives in the everyday life of the elderly. Perfect smart home also recognizes relatives as active participants in the everyday life of the elderly and allows for interaction and flexible collaboration not only between the elderly and relatives, but also between relatives and social and healthcare professionals.

 

SOCIAL AND HEALTHCARE PROFESSIONAL

“I enjoy my work at homecare where I can help my elderly clients live a balanced life. In the past I was frustrated because I felt that I couldn’t do my job well. I had to make important decisions blindly and I didn’t know how my clients were doing. Nowadays I have all important information in real time, which helps me to do my job so much better. I really like these new technology solutions. Especially because I don’t need to be a nerd to use these things. Finally, I feel that I have enough time and information available and I can focus to take good care of my clients and their personalized needs.”

Poor flow of information causes a waste of resources. The perfect smart home not only provides support and assistance to the clients in their everyday life, but also provides the professional with high quality information where and when needed. It also provides alarms to support operations and tasks. A variety of decision support solutions and control systems help professionals in their work, improve client safety and efficiency.

SOCIAL AND HEALTHCARE MANAGER

“The changing age structure of the population has brought many challenges to home care. This also brings challenges for our care managers to ensure enough resourcing and expertise. Smart home concept provides important information to support day-to-day business management, enabling knowledge and quality management. I’m using data to provide better working environments for our employees. Our clients and their relatives are pleased wit the better information flow and collaboration that technology allows. “

Technology can streamline the work of the professionals and improve the scope and impact of the services. A perfect smart home provides information to support enterprise resource planning. Of the various types, the system is available through data mining to anticipate, plan and guide activities in the short- and long-term periods.

Perfect Smart Home: It´s all about people!

We already have a huge number of technology solutions for the aging people and more than mushrooms after the rain are being created. We really need these new innovative solutions and smart home concepts that help our aging people and professionals to meet the needs of the aging population.

Within ten years the focus of elderly care shifts heavily to home care and at the same time huge part of professionals are retiring. How do we respond to the growing need for services with less resources? There is a lot of discussion about digitalization and digital transformation. Amid all this technology hype it must be remembered that it’s not all about technology. It’s all about the people making the change – together.