Perinteiset sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivät joutuivat tänä vuonna kokemaan saman kohtalon kuin lukuisat muutkin tapahtumat pandemian myötä. Vallitsevan koronatilanteen johdosta tapahtuma järjestettiin totutun kaksipäiväisen kokoontumisen sijaan yksipäiväisenä virtuaalitapahtumana torstaina 15.10.
Aamupäivän ohjelma oli kaikille yhteinen. Tapahtuman avasi tietohallintojohtaja Mika Tervonen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä. Avauspuheenvuoron jälkeen Turun kauppakorkeakoulun työelämäprofessori Maija-Riitta Ollila johdatteli kuulijat tekoälyn maailmaan ajatuksia herättelevällä puheenvuorollaan ”Tekoäly ja etiikka”.
Ollila nosti esille mielenkiintoisia kysymyksiä johdatellen kuulijoita miettimään tekoälyn hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä eri toimijoiden näkökulmista. Hän nosti esille myös kysymyksen tekemättä jättämisen teoista. Yhtälailla kun mietimme tekojamme ja niiden seurauksia, tulisi huomioida myös tekemättä jättämisen teko. Jätämmekö jonkin hyödyllisen mahdollisuuden käyttämättä, koska meillä on perustelemattomia pelkoja tai vastenmielisiä tunteita jotakin asiaa, tässä tapauksessa esimerkiksi tekoälyä kohtaan?
Ollilan mukaan tekoälystä puhuttaessa onkin keskeistä miettiä, miten luomme aiheen ympärille luottamuksen ilmapiiriä. Jotta tekoälystä olisi meille hyötyä, tulisi ihmisten suhtautua sen käyttöön myönteisesti. Tämä edellyttää sitä, että etiikka on kunnossa. Tekoälyä kehitettäessä ja käyttöönotettaessa tulee sen kaikissa vaiheissa arvioida ja käsitellä eettisiä vaatimuksia, joiden kautta varmistamme eettisten periaatteiden toteutumisen.
Tekoäly aiheuttaa ihmisissä kiinnostusta, mutta myös epäluuloja ja pelkoja. Maailman muutosvauhti on kova ja onkin huomioitava, että joillekin ihmisistä vauhti voi olla liian kova. Tulee tunnistaa paitsi ne paikat, joissa tarvitsemme ja voimme hyödyntää tekoälyä, myös ne, joissa tarvitsemme jatkossakin ihmistä. Riskit ja haitat on eliminoitava mahdollisimman hyvin, jotta ihminen ja tekoäly voisivat työskennellä yhdessä ja oppisimme luomaan tarvittavaa työkulttuurin muutosta.
Päivän paneeli: Pandemian aiheuttama disruptio ja digitalisaatio -mitä opimme?
Panelistit:
Katariina Kauniskangas, palvelualuejohtaja, Turun kaupungin hyvinvointitoimiala
Mikko Huovila, erityisasiantuntija, STM
Mikko Rotonen, ICT-kehitysjohtaja, HUS
Ari-Pekka Paananen, tietohallintojohtaja, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri
Jouko Alinen, laatupäällikkö, Satasairaala
Paneeli koostui aiheeseen liittyvistä alustuksista, joiden päätteeksi oli lyhyt panelistien kommentointikierros. Paneelin puheenjohtajana toimi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tietohallintojohtaja Mika Tervonen.
Ensimmäisenä alustajana toimi erityisasiantuntija Mikko Huovila Sosiaali- ja terveysministeriöstä aiheellaan: Korona ja digitalisaatio valtakunnallisen ohjauksen näkökulmasta.
Huovila nosti alustuksessaan esille etäpalveluiden lisääntyneen käytön tarjoillen konkreettisia esimerkkejä mm. Koronavilkun latausmääristä Suomessa ja muissa EU-maissa. Koronatilanteen johdosta etäpalveluiden käyttö on selkeästi lisääntynyt. Huovilan mukaan on kuitenkin vielä liian aikaista sanoa, onko muutos pysyvää ja tuleeko etäpalveluiden käytöstä uusi normaali. Tällä hetkellä kuitenkin voidaan todeta reaaliaikaisessa etäasioinnissa selkeää nousua. Lisäksi Huovila nosti esille datan ja sen laadun merkityksen. ”Mitä enemmän sitä hyödynnetään, sitä enemmän huomio kiinnittyy sen laatuun.”
Panelistien kommentit:
Mikko Rotonen, HUS: HUSissa etävastaanotot ovat jo uusi normaali. Koronan aikana esimerkiksi psykiatrian vastaanotoista 80% hoidettiin etänä. Suurin haaste koronan myötä ei niinkään ollut etävastaanottojen pystyttäminen, vaan se, että saatiin hankittua tuhat kannettavaa tietokonetta nopeasti ammattilaisten käyttöön.
Dataan liittyen haaste on ollut erityisesti siinä, että eri maiden välillä on ollut vaikeaa päästä konsensukseen siitä, mitä tietoa kerätään. Erityisesti pohjoismaisella tasolla keskustelu on ollut hankalaa. Keskustelua on aiheuttanut erityisesti se, missä ja miten dataa käsitellään ja millä luvilla. Sen sijaan saksalaisilla on ollut asiasta ja kerättävästä datasta selkeä käsitys.
Ari-Pekka Paananen, KHSHP: Sen lisäksi että mietitään minne ollaan menossa, on hyvä miettiä myös mistä ollaan tultu. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat olleet kaukana esimerkiksi siitä, millaisia välineitä ihmisillä on jo kotona käytössään (esimerkiksi verkkopankki). Etätyövälineet muuttivat ammattilaisten arjen. Mitä seuraavaksi tarvitaan? Esimerkiksi tekoälyn tuominen ihmisten arkeen edellyttää eri tason ymmärrystä. Miten saisimme ymmärrystä lisättyä ihmisten normaaliin arkeen?
Jouko Alinen, Satasairaala: Tulee huomioida, että kaikki ihmiset eivät ole tottuneet käyttämään mobiilisovelluksia. Esimerkkinä koronavilkun lataaminen. Ihmiset eivät välttämättä uskalla ladata sovelluksia jos he joutuvat miettimään, että ”mitä sitten teen jos alkaa vilkuttamaan”.
Katariina Kauniskangas, Turun kaupunki: Vaikka tekniset valmiudet ovat hyviä, niin pandemian terveydenhuollolliset tarpeet ja teknisten sovellusten käyttötarpeet tulivat yhtä aikaa. Paineet kasautuivat samoille henkilöille jotka joutuivat vastaamaan kaikesta. Valmius siihen, että kaikki olisi käyttöönotettavissa ei ollut yhtä hyvä kuin tekninen valmius.
Toisena alustajana toimi Satasairaalan laatupäällikkö Jouko Alinen.
Alinen nosti alustuksessaan esille sote-sektorin laatutilannetta ja totesi julkisen puolen olevan laadunhallinnassa jäljessä yksityistä sektoria. Esimerkiksi julkisia sote-prosesseja on kuvattu hyvin vaihtelevasti. Alinen totesi, että jos prosesseja olisi visualisoitu, oltaisiin kyetty nopeampaan reagointiin myös koronatilanteessa. Tähän saakka kansalliset ohjaukset ovat liittyneet hyvin pitkälti potilaan hoitoon (esim. Käypä hoito-suositukset, yhteiset hoito-ohjeet). Organisaatioiden toimintaa ei sen sijaan ole juurikaan mallinnettu ja mietitty tästä näkökulmasta. Toiminnanohjaukseen ja laadunhallintaan on kuitenkin paljon olemassa ja käytössäkin viitekehyksiä, jotka auttavat kokonaisuuksien hallintaa jatkossa.
Kansalaisen näkökulmasta digitalisaatio vauhdittui, mutta on silti muistettava, että edelleen on ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta digi-asiointiin. Ammattilaisten näkökulmasta muutos on ollut huikea ja ammattilaiset ovat huomanneet, että suuri osa asioista voidaan hoitaa etänä. Erään lääkärin sanoin ”riittää kun näkee potilaan, kuulee potilaan ja saa tarvittaessa lähikuvaa”.
Mitä opimme? Olemmeko paremmin valmiita vastaavissa tilanteissa? Laatujärjestelmien käyttöönotto auttaa kokonaisuuksien hallinnassa. Näiden kautta tapahtuva toimintaprosessien määrittely auttaa meitä tulevaisuudessa pärjäämään paremmin vastaavanlaisissa tilanteissa.
Panelistien kommentit:
Ari-Pekka Paananen, KHSHP: Laatua ei sovi unohtaa ja jotenkin saimme sen pidettyä tässä kohtaa. Mitä opimme? Ammattilaiset eivät luottaneet etäpalveluun. Paraniko laatu kun alkoivat luottaa? Luottamus on laadun tae, joten ammattilaisten luottamus on tärkeää.
Mikko Huovila, STM: Laatuajattelu pakottaa meitä tarkastelemaan eri näkökulmia. On todella tärkeää muistaa myös ihmiset joille asiat ovat uusia. Hyvänä esimerkkinä voi nostaa esille esimerkiksi Digituki-hankkeen, jonka pointtina on se, että välineiden käyttöön voi saada tukea ja sitä tulisi olla tarjolla. Laatutyöstä olisi tärkeää pohtia myös sitä, mikä on pitkäjänteisen laatutyön ja nopean reagoinnin suhde. Kun tilanne on päällä niin ei voi alkaa siinä kohtaa miettimään, vaan olisi hyvä, että nämä rakenteet olisivat jo siinä kohtaa olemassa.
Katariina Kauniskangas, Turun kaupunki: Ammattilaisten saattaa olla vaikea luottaa teknologiaan, vaikka asiakkaat ja potilaat luottaisivat. Tätä tilannetta on saatu nyt epidemian aikana korjattua. Lisäksi havaintona ammattilaisten arjesta se, että kokousten pituus on lyhentynyt, mutta vastaavasti kokouksia on sitten kaksi kertaa enemmän. Kokousten välillä ei ole aikaa kuulumisten vaihdolle ja palautumiselle, mikä nostaa kognitiivista kuormaa.
Mikko Rotonen, HUS: Kokouskäytäntöihin liittyen Husissa on ohjeistettu, että tunnin kokous on oikeasti 50-55min. Kokousten väliin tarvitaan ajatusten lepuuttamista. Laatutyöhön liittyen Husissa on luotu digilean-menetelmä. Nyt kun nopealla sykkeellä kehitetään digipalveluita niin taustalla on malli jossa myös laatujärjestelmät mukana.
Kolmantena alustajana toimi Turun kaupungin hyvinvointitoimialan palvelualuejohtaja Katariina Kauniskangas.
Kauniskankaan alustus keskittyi pohtimaan pandemian vaikutuksia sote-henkilöstön näkökulmasta. Suurin osa sote-henkilöstöstä työskentelee tehtävissä, joissa ei ole mahdollisuutta siirtyä etätyöhön.
Terveydenhuollossa on nopealla aikataululla pystytetty infektiovastaanottoja, sekä lisätty ilta- ja viikonloppuvastaanottoja. Tämän rinnalla on tehty mittavaa tartunnanjäljitystyötä. Olemassa olevia toimintamalleja on päivitetty ja täysin uusia toimintamalleja on otettu ja otetaan edelleen käyttöön tiiviillä tahdilla. Vauhdissa on tehty paljon muutoksia johtamiseen ja käytäntöihin. Kaikenlaisia esimerkkejä löytyy siitä, mihin pandemian aikaansaama digitaalinen muutos on johtanut. Välineitä päivitettiin ja päivitetään, uusia välineitä otetaan käyttöön. Esimerkkeinä etäkoulutukset, etäkokoukset, Omaolo, ajanvaraus ja robotiikan hyödyntäminen.
Omaolo-oirearvio on lyönyt itsensä läpi koronan aikana. Noin puolet (53%) tehdyistä oirearvioista on johtanut siihen, että ammattilainen tekee työtä vielä oirearvion jälkeen. Oirearvion perusteella 83% käyttäjistä on hyödyntänyt myös mahdollisuuden ajanvarauksen tekemiseen Omaolon kautta.
Panelistien kommentit:
Mikko Huovila, STM: Puheenvuoro kuvasi hyvin sitä, miten henkilöstö on joutunut venymään ja erinomaisesti venynyt. Tiukan paikan tullen muutoskykyä löytyy vaikka normaalistikin tehdään töitä paineen alla. Kuvastaa myös sitä, että kansalaiset oppivat käyttämään uusia välineitä, mikä voi johtaa uuteen normaaliin.
Jouko Alinen, Satasairaala: Henkilöstön näkökulmasta tulee huomioida myös se, että henkilöstön liikutteluun toimenkuvasta toiseen sisältyy haasteita. Esimerkiksi sairaanhoitajan toimenkuva on niin laaja, että toimenkuvasta toiseen siirtyminen nopealla aikataululla voi aiheuttaa kulttuurishokin. Perehtyminen esimerkiksi tehopotilaiden hoitoon voi olla haasteellista toisenlaisesta työympäristöstä tulevalle.
Tilanne on nostanut esille myös raportoinnin haasteet. Sote-organisaatioissa digivälineet eivät ole sillä tasolla, että ne palvelisivat siinä tilanteessa kun tulee uudenlaista dataa. Potilasvirtoja ja hoitomenetelmiä ei voida seurata. Palveluohjausta tarvitaan ja välineitä siihen.
Mikko Rotonen, HUS: Yhtenä esimerkkinä mieleen tulee numero 116 117, joka oli äärimmäisen kuormittunut keväällä. Sinne tehtiin botit joiden kautta liikennettä ohjattiin sähköiseen muotoon. Käytännössä kapasitetti oli 1000 soittoa/päivä ja niitä tuli 10 000 soittoa/päivä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä siihen sovellus. Näiden kautta digisovellusten käyttö tulee normiksi. Kannattaako tulevaisuudessa edes rakentaa sairaalarakennuksia kuten nyt, jos voidaan hoitaa asiat kotoa? On toki hoitoja jotka edellyttävät käyntejä, mutta läheskään aina ei.
Ari-Pekka Paananen, KHSHP: Henkilöstö on kovassa paineessa ja kuvaa terveydenhuollon ominaisuutta se, että ihmiset pystyvät ihmeisiin kun tekevät tärkeää työtä. Ammattilaiset on otettu myös digiprosesseihin mukaan ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat tehneet ison työn, että olemme päässeet eteenpäin. Asenne on muuttunut ja välineet tukevat entistä paremmin ammattilaisten prosesseja.
Neljäntenä alustajana HUS:n ICT-kehitysjohtaja Mikko Rotonen.
Rotosen alustus keskittyi tiedolla johtamisen näkökulmaan lähtien liikkeelle kysymyksestä: Taasko meille kävi näin? 2000-luvulla meillä on ollut jo useampiakin pandemioita, mutta siitä huolimatta tulimme yllätetyiksi ns. ”housut kintuissa”. Tiedolla johtamisen näkökulmasta voidaan miettiä, oliko tilannekuva hallinnassa heti alussa, vai onko vieläkään?
Keskeistä on ymmärtää, että pelkkä oman organisaation sisäinen tieto ei riitä. On otettava haltuun myös ulkoiset tietolähteet. HUSissa johdon yhteinen tahtotila oli saada lennonjohto haltuun. Tämä tahtotila auttoi toteuttamaan raportointiin 20 päivässä lennonjohtotornin, eli koontinäkymän, joka sisältää yhdessä johdon kanssa sovitut tietokokonaisuudet ja mahdollisuuden porautua tarkempiin raportteihin. Uuden toimintamallin myötä ajantasainen tieto on saatavilla nopealla syklillä. Ei täysin reaaliajassa, mutta tuoreena. Katse on myös aiempaa vahvemmin tuulilasissa. Erilaisten skenaarioiden ja ennustemallien kautta voidaan laskea mitä tulee tapahtumaan.
Toimiva raportointi auttaa myös seuraamaan mittareita, jotka auttavat digidisruption johtamista. Voidaan esimerkiksi seurata asiakkaiden sähköisten asiointipalveluiden käyttöä asetettujen tavoitteiden kautta. Esimerkiksi ensi vuodelle tavoitteena on, että vastaanotot hoidetaan ensisijaisesti etänä. Samoin kuin oletuksena kokouksille on ensisijaisesti Teams-kokous. Erikseen ilmoitetaan jos tullaankin paikan päälle.
Keskeistä on miettiä, että ohjaako toimintaamme mutu (musta tuntuu), petu (perstuntuma) vai tieto?
Panelistien kommentit:
Katariina Kauniskangas, Turun kaupunki: Toivottavasti tämän tyyppisiä saadaan myös muualle käyttöön. Oltiin varmasti housut kintuissa. Mielikuva ei olisi mitenkään riittänyt kaikkiin tilanteisiin mitä on tullut vastaan. Hankalaa kuvitella tilannetta, että oltaisiin edes voitu kaikkea ajatella. Verrattuna esimerkiksi sikainfluenssaan. Paljon oli opittu, mutta ei siltikään osattu kuvitella riittävän pitkälle. Julkisiin palveluihinkin tarvittaisiin scifileffoista tuttu ajattelumalli siitä, millaisia mahdollisia maailmoja voi olla.
Ari-Pekka Paananen, KHSHP: Alustus todentaa hyvin tiedolla johtamisen elementit. Millä tiedolla johdettiin esimerkiksi maskijuttuja? Tiedolla johtaminen on keskeinen asia ja konkretisoituu näiden kautta. Oliko esimerkiksi Uudenmaan sulkeminen oikea ratkaisu vai olisiko pitänyt perua juhannus? Ollaanko opittu mitään ja osataanko yhtään katsoa tuulilasiin? Jos, niin ollaan digimurroksen aallossa mukana.
Mikko Huovila, STM: Tässä esityksessä keskeinen juttu oli, että johto oli sitoutunut tähän. Olennaista, että johtajat määrittelevät, mikä on heidän työnsä kannalta merkityksellistä. Lisäksi tärkeää on se, että eri tiedonlähteitä on yhdistetty. Nähdään paitsi oma tilanne, voidaan verrata sitä myös muiden tilanteisiin. Ennusteet ovat myös keskeisiä. Ollaan vielä paljon siinä, että katsotaan taaksepäin. Pitää kyetä lisäksi näkemään mikä tulevaisuus on. Esimerkiksi Supermarketissa tiedetään tasan tarkkaan milloin tomaattimurska loppuu ja sitä toimitetaan hyllyyn. Näitä esimerkkejä vielä aika vähän sotessa nähdään.
Jouko Alinen, Satasairaala: Suuri on kaunista. Kun on suurista potilasmääristä kyse niin organisaatiokapasiteetti mahdollistaa enemmän. Toki asiat eivät silti tule itsestään tai tupsahda savupiipusta. Liikaa toimitaan silti vielä omissa hiekkalaatikoissa. Toivottavasti saadaan yhteisiä tiedolla johtamisen malleja. Järjestelmät eivät aina taivu tarpeisiimme. Olette HUSissa hienosti onnistuneet katsomaan eteenpäin eikä pelkästään viime vuoden raportteja.
Viidentenä ja viimeisenä alustajana toimi Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin tietohallintojohtaja Ari-Pekka Paananen.
Paananen pohti alustuksessaan sitä, mitä opimme pandemian myötä strategisen suunnittelun näkökulmasta. Strategia on suunnitelma toimenpiteistä, joilla tavoiteltu päämäärä pyritään saavuttamaan. Pandemian myötä opimme ainakin sen, että päämäärän pitää olla yhteinen. Yhteinen ponnistus ja päämäärä syntyvät tahdosta tehdä yhteistä asiaa. Tavoiteasetanta oli rakennettava siitä, että selätetään pandemia. Proaktiivisesti mietittiin, että miten ammattilaiset pystyvät parhaaseen suoritukseen.
Pandemian tuoksinassa analyysiin ei ollut aikaa. Analyysin sijaan siirryttiin suoraan tavoitepolkuihin, tietämättä ihan päämäärää. Tehtäviä lähdettiin toteuttamaan pragmaattisesti, miettien mikä on meidän kykymme toimia ja miten sidosryhmämme toimivat. Huomasimme, että digitaalinen disruptio on ovella. Syntyi tarve nopeampaan toteuttamiseen. Tarvittiin ammattilaisten motivointia. Digistrategiaa ei oltu mietitty ja välineistä tuli pulaa. Lisäksi tarvittiin nopealla tahdilla välineiden lisäksi osaamista ja tukea sekä ammattilaisille että kansalaisille. Olennaista oli, että ammattilaiset kokivat, että virtuaalinen kohtaaminen oli järkevämpää kuin fyysinen kohtaaminen. Nopeasti omaksuttiin uudenlaisia tapoja tehdä. Huomattiin, että kun keskitytään olennaiseen, saadaan nopeasti tuloksia aikaan. Syntyi motivaatio kun tuli nopea tarve tehdä ja teknologia oli jo ovella.
Jatkossa selvitettäväksi vielä jää kova taloudenhallinnan kriisi. Terveydenhuollossa tämä on ollut jo muutoinkin läsnä. Nyt olemme uuden edessä. Organisaatiot optimoivat itseään. Laskuriveille syntyi nopeasti covid-merkinnät. Kuka kaiken maksaa? Ilman digimurrosta talouden isku olisi kuitenkin ollut paljon kovempi. Yhteiskunta on pysynyt sen johdosta pystyssä, mutta lasku on maksamatta. Tulee kuitenkin olemaan pysyvä hyöty mitä terveydenhuollon prosesseihin on saatu aikaiseksi pandemian myötä.
Panelistien kommentit:
Katariina Kauniskangas, Turun kaupunki: Strategiaprosessimme eivät vastaa tällaiseen nopeaan tarpeeseen, mutta hyvin on siitä huolimatta onnistuttu. Aikataulullisesti nämä ovat isoja asioita. Oma organisaatio yksin ei ole riittävä mittakaava tekemään kaikkia asioita. Ja vastaamaan kustannuksiin. Alentaako digitalisaatio kustannuksia? Kysymys johon kaivataan vastauksia vielä. Siitä tulee sivukustannuksia jotka tulee laskea hintaan mukaan.
Mikko Rotonen, HUS: Husissa strategiset valinnat on tehty jo 5-6 vuotta sitten kun päätettiin, että aletaan digitaaliseksi sairaalaksi. Olemme pohtineet olisimmeko voineet tehdä tällaisen viisi vuotta sitten? Esimerkiksi Skypellä? Välinevalinnat kantoivat nyt hyvin tämän tilanteen yli.
Mikko Huovila, STM: Kuinka paljon olisi ollut huonompi tilanne jos ei olisi ollut näitä kykyjä ottaa tiettyjä asioita käyttöön. Strategia ja tieto – isoja strategisia haasteita, millä tiedolla niitä tehdään. Onko kykyä koostaa tieto yllättävässä tilanteessa?
Jouko Alinen, Satasairaala: Kuinka nopealla syklillä strategiaa voidaan päivittää? Joissain organisaatioissa on onnistuttu hyvin olemassa olevilla tietojärjestelmillä ja toimintamalleilla. Sidosryhmien tiedostaminen on tärkeää. Mihin sidosryhmiä tarvitaan ja mihin he tarvitsevat meitä.
Aamupäivän yhteisen ohjelman jälkeen ATK-päivät jatkuivat kolmella eri ohjelmalinjalla, jotka tarjoilivat osallistujille hienon kattauksen sote-ATK:n kuulumisista poikkeusolojen keskellä. Iltapäivän parhaista paloista luvassa oma koosteensa.
ttaa lisäarvoa ja vasta sen jälkeen voimme miettiä, mikä on se ratkaisu jolla tavoitteisiin voidaan päästä.
