09/02/2018
”Lapsi ei ole pieni aikuinen”. Tämä oli ensimmäinen asia, joka lääketieteen opetuksessa lastentaudeista opittiin. Lapsen ja aikuisen elintoiminnot eroavat toisistaan huomattavasti, joten kaikkia samoja hoitotoimia tai toimenpiteitä, joita aikuisten hoidossa käytetään, ei voi suoraan soveltaa lasten sairauksien hoidossa. On otettava huomioon mm. lapsen aineenvaihdunnalliset eroavaisuudet sekä lapsen käsitys maailmasta; ei voi ajatella, että lapsi on 10-kiloinen aikuinen, joka nielaisee mukisematta pillerit kellontarkasti kolme kertaa päivässä, koska näin sanotaan.
Samalla tavalla voisi ajatella, että maakunta ei ole sama asia kuin suuri kunta. Samoin kunnan aiemmin järjestämä sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuus ei ole sama asia kuin tulevien sote-alueiden järjestämä palvelukokonaisuus. Maakunta- ja soteuudistuksen tavoitteena on järjestää maakuntakohtaiset palvelut sekä sote-palvelut koko maakunnan alueella järkevästi ja järjestelmällisesti. Tämä luo myös useita haasteita: Ei ole ollenkaan helppoa sovittaa kuntia, joilla kaikilla on omat erityispiirteensä ja omat toimintatapansa, yhteisen maakunnan alle, ja sopia yhteisistä toimintamalleista: esimerkiksi miten maakunnan infrastruktuuri muodostetaan? Minkälaisia ICT-ratkaisuja maakunta- sekä sote-alue tulevaisuudessa hyödyntää? Tai minkälainen kokonaisarkkitehtuuri maakunnalla tulee ylipäätään olla?
Maakunta- ja sote-uudistustyössä yhteistyö on avainasia, ja on upeaa huomata, miten yhteistyötä rakennetaan ja miten uusia rakenteita ja toimintoja kootaan hyödyntämällä mm. kunta- ja sote-yhteistyöhön muodostettuja organisaatioita ja toimielimiä. On todella tärkeää, että maakunta- ja sote-uudistustyössä otetaan huomioon kaikki se tietotaito ja osaaminen, mikä kunnista ja sosiaali- ja terveydenhuollon paikallisista toimjoista löytyy. Tällöin jokainen kunta ja alue kykenee tuomaan esille omat tarpeensa, ja ennen kaikkea pystytään tuomaan esille, mitkä toimintamallit ja ratkaisut ovat juuri tässä kunnassa ja sote-toiminnassa toimineet, ja mitkä taas eivät.
Haluan kuitenkin rohkaista pitkän linjan kunta- ja sote-toimijoita katsomaan ympärilleen, ja huomaamaan, että maakuntatyössä ei muodosteta uutta, isoa kuntaa. Uudistustyö saattaa vaikuttaa osin turhauttavaltakin, mutta haluan rohkaista näkemään sen mahdollisuutena uudistua sekä mahdollisuutena tehdä monista prosesseista sujuvampia ja toimivampia. Mahdollisuudet, esimerkiksi ICT-ratkaisujen hyödyntämisissä, ovat rajattomat.
Kansallisessa ICT-kehittämistyössä tavoitteena on nyt muodostaa vakaa pohja, johon on mahdollista rakentaa soveltavia toimintoja, aina maakunnan suurista palvelukokonaisuuksista sote-toiminnan ruohonjuuritason toimintaan. Kehoitankin maakunta- ja sote-uudistustyöhön osallistuvia miettimään muutamia askelia eteenpäin: voisiko nyt tehtävässä työssä ottaa huomioon tai luoda jo nyt puitteet esimerkiksi sote-toiminnan uusille ICT-ratkaisuille?
Lääkärin työssä myös huomaa, että tiettyihin toimintatapoihin on helppo jämähtää: usean lapsipotilasvastaanoton jälkeen tuoliin istuukin aikuinen, jonka hoitomotivaatiota ei sitten voikaan parantaa tarjoamalla tarralaatikkoa tai heiluttelemalla helistintä. Ennen kaikkea kun toimenkuva ja tehtävät muuttuvat, pitää pysähtyä. Tulee etsiä uutta tietoa ja miettiä, että miten juuri tässä tilanteessa voisi toimia hyvin ja tehokkaasti. Voisinko tehdä jotakin toisin? Voisiko joku uusi keino toimiakin paremmin?
Maakunta ei toimi kuten suuri kunta, jolloin on huomioitava, että kunnissa toimivat ratkaisut eivät välttämättä toimi vastaavissa koko maakunnan laajuisissa toimintamalleissa. Eli miten toimia? Pysähdytään. Etsitään uutta tietoa ja mietitään mikä juuri tässä tilanteessa toimisi hyvin ja tehokkaasti. Ja ennen kaikkea, uskalletaan uudistua ja kokeilla.
Eli rohkeasti eteenpäin ja mietitään jo nyt uusia toimintatapoja ja -malleja. Nyt jos koskaan, on niiden aika tulla toden teolla käyttöön!
