23/05/2017
Otsikon käsitteet nähdään monesti toistensa vastakohtina, näinhän asia ei tietenkään ole. Hyvin yleisesti harhat perustuvat faktojen ”harhaiseen” tulkintaan. Vakavammissa tapauksissa harhaluulo (deluusio) luokitellaan sairaudeksi. En tässä yhteydessä kuitenkaan tarkoita harhalla sairauden asteelle mennyttä tilaa, vaan ihan tavallisia jokapäiväisiä tulkintoja asioista ja niiden merkityksistä.
Faktat alkavat elämään ihmisen päässä omaa elämäänsä, kun niiden tulkintaan liitetään vahvoja tunteita. Yksi vahvimmista tunteista on pelko, jota esimerkiksi politiikassa eräät tahot hyödyntävät erittäin taitavasti. Tietoturvaan liittyviä investointeja perustellaan hyvin yleisesti pelotteella asioista joita voisi tapahtua, mikäli et osta tuotetta X. Yhtään vähättelemättä tietoturvan tarpeellisuutta, pitäisi näissäkin tapauksissa osata puntaroida, kuinka paljon todellisuudessa vaikutetaan tietoturvan tasoon organisaatiossa ja kuinka paljon ostetaan ns. mielenrauhaa. Tunne siis vaikuttaa faktan tulkintaan ja voi antaa sille sellaisia merkityksiä, joita faktassa itsessään ei ole.
Työelämässä moni tuntee toimivansa loogisesti faktojen perusteella ja kieltävät käyttävänsä tunteita ja tulkitsevansa faktoja ainoalla oikealla tavalla. Harva asia on kuitenkaan täysin arvoneutraali. Voimme tietenkin kyseenalaistaa faktat, jos ne eivät tue omaa näkemystämme asiasta. Faktat ovatkin monesti vain tietyillä ihmisten keksimillä säännöillä tai mittaustavoilla tuotettua tietoa, jossa on aina omat epävarmuustekijänsä ja virhemarginaalinsa. Fakta sinänsä on merkityksetöntä. Kun faktaa käytetään johonkin käyttötarkoitukseen, sitä tulkitaan. Faktan tulkinta tapahtuu aina jossain määrin ihmisen tunteiden ja arvojärjestelmän läpi. Asian tiedostaminen lisää mahdollisuuksia tulkitsijan objektiivisuuteen, mutta kokonaan siitä eroon ei päästä.
No missä se harha sitten luuraa? ”Harhan” taustalla on yleensä kokemuksen tai havainnon vääränlainen tulkinta. Yleisimpiä näistä lienee syy-seuraussuhteen (kausaliteetti) näkeminen yksittäisistä tapahtumista, joilla ei todellisuudessa ole kausaliteettia. Vääriin tulkintoihin altistaa tiedon puute ja niitä ylläpitää oman näkemyksen vastaisten faktojen järjestelmällinen kieltäminen tunteisiin perustuen. Tieto tai sen puute on keskeinen tekijä myös asioiden suhteuttamisessa yhdessä tunteiden kanssa. Tämä mahdollistaa sen, että faktoista tehty tulkinta saattaa olla aivan oikea käyttötarkoituksensa kannalta, mutta sitä ei osata suhteuttaa toivotun lopputuloksen näkökulmasta.
Esimerkiksi voimme mitata yksittäisen seulonnan vaikutusta väestön kuolleisuuteen ja todeta, että lisäämällä 200 miljoonaa euroa kyseisiin seulontoihin, voimme vähentää työikäisen väestön kuolleisuutta tiettyyn tautiin yhdellä promillen tuhannesosalla. Tässä tapauksessa fakta ja sen tulkinta ovat oikeat. Harha ilmenee siinä, että olemme vakuuttuneita, että näin kannattaa rahat käyttää. Tiedämme kuitenkin, että saman rahan käyttäminen autokannan uudistamiseen vähentäisi useita kymmeniä kuolonuhreja vuosittain.
Fakta -> tunne -> tulkinta -> harha
Elämme kaikki enemmän tai vähemmän itse itsellemme rakentamassamme illuusiossa. Asioiden tiedostaminen, eri näkökulmien hakeminen, tiedon lisääminen, erilaisuuden hyväksyminen, hulluttelu, leikkimielisyys… kaikki nämä avartavat käsitystämme maailmasta ja ihmisistä ja tekevät niistä vähemmän mustavalkoisia. Mitä enemmän sävyjä, sitä enemmän vaihtoehtoja ja vähemmän harhaisia tulkintoja.
Ja jos asian on pakko mennä tunteisiin, tulee harhoistammekin mukavampia, kun tulkitsemme ne toisen vahvan tunteen, rakkauden kautta.
