22/01/2018
Mulle kaikki nyt, heti ja oitis! Lähes päivittäin kuuntelen viestejä tuosta tunnetilasta: hyvää tarkoittavia huomioita, ammattilaisten suoria vaatimuksia, insinöörin loogista päättelyä ja kyllä, joskus ihan silkkaa kuittailua konsultille, jonka päätä epäillään umpipuuksi. Nuorempi ja ärhäkämpi versio minusta lähtisi leikkiin mukaan, nostaisi oikein verenpainetta, vaatisi joko samassa kuorossa (ja myöhemmin kirjallisesti) tai torppaisi haihatteluna sen mukaan, mitä kulloinkin pitäisi turhana muoti-hypenä ja mitä järjen äänenä. Tätä kirjoittaessa määrittelijän roolissa on pysäyttävää huomata paitsi omien tunnetilojen liudentuminen (luetaan: keski-ikäistyminen), myös se TA-VAT-TO-MAN pitkä kehittämiskierros joka tätä hetkeä (=uuden SOTEn aattoa) edeltää. Vai eikö valmiista huudella tarpeeksi?
Kansallisen arkkitehtuurin pitkä tie
Itse hyppäsin kaninkoloon vuonna 2000 ja se on ollut sen jälkeen menoa. Olen ollut todistamassa yhden sortin murrosta sairaaloissa, joissa siirryttiin merkkipohjaisista toiminnanohjausjärjestelmistä graafisiin valmistuotteisiin. Ja vähän itsekin kätilöinyt meidän ammattilaisten tuottaman asiakastiedon syntymää sähköiseen maailmaan. Pitkäänhän sähköiset prosessit olivat vain puolittain sähköisiä – lopputulos tulostettiin kuitenkin sen-ja-sen kalifin pöydälle. Prosessin välistä puuttui ehkä pari toimijaa. Tai ne juuttaat edelleen itsepäisesti käyttivät jotain ikivanhaa klinikkajärjestelmää! Ja kaikissa sairaanhoitopiireissä oli vähintään se yksi yksikkö, jolla oli kaksi rinnakkaista PTJtä tai komerossa joku eksoottinen reliikki 1990-luvulta, jonka vanhaan palvelimeen ei kukaan uskaltanut koskea. Tai… No, kyllä te muistatte ja tiedätte.
Oikeasti – monet jo ajat sitten visioiduista järjestelmätoiminnallisuuksista, kv-standardeista ja yhteentoimivuuksista ovat vasta tulleet tai tulossa mahdollisiksi toteuttaa ja ottaa käyttöön. Ja juu, kuulin tuon – tietysti on niinkin, että se mitä NYT on olemassa on kroonisesti ja aina liian vähän. Mutta sillä uhallakin että kuulostan teistä haihattelijalta olen toiveikas, koska yhteistä infraa meillä kuitenkin jo on – ja ihan merkittävästi. Asioita oikeasti tapahtuu. Globaalistikin tarkasteltuna täällä pussinperällä*) on meneillään merkittäviä asioita ja me ollaan kuulkaas vasta pääsemässä vauhtiin.
Asioita oikeasti tapahtuu myös kansallisten toimijoiden neukkareissa ja palvelinluolissa. Ehkä niistä ei aina huudella tarpeeksi, enemmänkin voisi. Vaaditaan kuitenkin aika hitonmoista malttia ja osaamista pitää toteutuksessa kaasu pohjassa ja ohjauksessa kädet tiukasti ratissa jotta pysytään kartalla. Menopeli kiitää sata lasissa ja kartturi siinä jatkuvalla syötöllä etsii synergioita, sovittelee, väistää, osallistaa, linjaa. Ja erikoiskokeella yleisö huutaa kuorossa ristiriitaisia ohjeita, tyrmää ja kannustaa – pidä siinä sitten pää kylmänä.
Mulle kaikki nyt, heti ja oitis!
Omasta lähihistorian suomasta sammakkoperspektiivistäni vastaankin nyt tähän huutoon että: ’huudelkaa te, minä kirjaan määrittelijänä ylös toiveita ruuvin & mutterin tarkkuudella ja sovittelen tietty kokonaisarkkitehtuurin viitekehykseen.’ Päällä on hyvä pöhinä, pidetään tämä. Kansallista infraa ja yhteentoimivuutta rakennetaan nyt kiihtyvällä tahdilla – sen varaan ja oheen voidaan kehittää pilvin pimein uutta ja innovatiivista toimintaa.
For the English speaking audience: it’s time to put the pedal to the metal and floor it!
Rallianalogiat sikseen. Tämä on pieni oodi teille viranhaltijoille ja kansallisille toimijoille – rispektii vaan teille. Pitäkää nyt sitten kaasu pohjassa ja päät kylmänä meidän kanssa.
*) KOTUS Kielitoimiston sanakirja https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/pussinperä
Lue lisää siitä, miten Salivirta on sitoutunut edistämään suomalaista hyvinnvointia:
