15/05/2018
Toisinaan digitalisaation ajatellaan ratkaisevan kaiken. Samaan aikaan se on jotain varsinaisesta toiminnasta irrallaan olevaa. ”Tietohallintoyksikkömme hommia”, kuvasi yksikin sote-palvelutuotannosta vastaava johtaja. Mitä ihmettä?
Sote-toimintaympäristö on valtavassa murroksessa. Ohjaava lainsäädäntö muuttuu ja myös palveluiden käyttäjät edellyttävät uudenlaisia tapoja tuottaa sote-palveluita. Kaiken keskiössä on haastava kokonaisuus: strateginen ja toiminnallinen muutos. Kun tätä transformaatiota edistetään, on lähdettävä tekemään asioita oikeasta suunnasta ja oikealta tasolta. Harmillisen usein tulee vastaan tilanne, että kun tämän strategisen tason konseptointi ei ole meinannut luonnistua, niin haaste on heitetty eteenpäin ajatuksella ”tietohallinto hoitaa”. Ikäänkuin ajatellen, että haasteet voidaan ratkoa uudenlaisilla tietojärjestelmillä.
Kollegani Marko Jalonen kirjoitti samasta aiheesta osuvasti kansallisen sote-integraation näkökulmasta todeten mm. että ”vahvasti säännellyssä ympäristössä (kuten sote) pragmaattinen lainsäätäjä on arvokkaampi kuin esimerkiksi tuhat integraatioalustaa”. Yhteentoimivuushaasteita ei siis korjata yksinomaan teknisillä ratkaisuilla. Siinä missä Marko käsitteli asiaa yhteentoimivuusviitekehyksen kautta, niin sama pätee yksittäisen organisaation toiminnan uudistamiseen.
Haastetta voi tarkastella vaikkapa julkisen hallinnon suosituksissa määritellyn kokonaisarkkitehtuurikuvan kautta (JHS 179).
Ensimmäinen haaste on se, että tässäkin viitekehyksessä ylin (periaatteellinen) taso jätetään monesti käsittelemättä tai sen käsittely tehdään suurpiirteisesti ilman kontaktipintaa todellisuuteen ja sukelletaan suoraan alemmille tasoille teknisiä ratkaisuja rakentamaan. Salivirta & Partnersilla haluamme varmistaa, ettei toimeksiannoissa ajauduta puhumaan teknisistä ratkaisuista ennen kuin on selvää ”missä bisneksessä ollaan” ja miksi. Hämmentävän usein näkee tilanteen, jossa sote-palvelutuottaja määrittelee palveluiden uudenlaisen tuottamisen tueksi jo tietojärjestelmiä, vaikka ei vielä kykene täsmällisesti määrittämään ketä sen asiakkaat ovat tai mitä ongelmaa yritetään ylipäätään ratkaista.
Toinen haaste on se, että paitsi että viitekehystä sovelletaan puutteellisesti, niin koko malli on siilomaiseen ajatteluun ohjaava. Sama haaste käy usein ilmi sote-organisaatioiden palavereissa, kun tietohallintoväki ja toiminnasta vastaava väki puhuvat ”meistä” ja ”teistä”, ikään kuin olisivat ihan eri organisaatioissa töissä.
Tällainen siilomaisuus on ongelma erityisesti siitä näkökulmasta, että tosielämässä digiä ja toimintaa ei voi enää erottaa toisistaan. Tosielämässä puhutaan mm. omnikanavaisuudesta eli siitä, että asiakaskokemuksen tulee olla saumaton ja yhtenäinen riippumatta siitä mitä kanavaa hän asiakkaana käyttää. Huomaan itse kivijalkakaupoissa asioidessani, että olen usein saman aikaan monessa kanavassa: kivijalkaliikkeessä, verkkokaupassa ja asiakaspalveluchatissa. Odotukset ja tottumukset muuttuvat. Tätä kuvaa hyvin se, että nykysukupolvien sanastoon kuuluu ”IRL” (in real life), jolla voidaan täsmentää vaikkapa, että ystävä on tavattu kasvotusten, eikä verkkopalveluissa. Nyt ollaan lähtökohtaisesti verkossa ja IRL on poikkeuksellista.
Sote toimintaa tarkastellessa käy selväksi, että edessä on melkoinen transformaatiohaaste. Muuttuminen tulee vaatimaan rankalla kädellä uudistumista. Kansallisella tasolla poliittisen ohjauksen sekä lainsäädännön osalta. Organisaatiotasolla etenkin toimintakulttuurin ja toiminnan osalta, mutta myös järjestelmäkentän osalta. Yleisesti käytössä olevat asiakas- ja potilastietojärjestelmät on rakennettu 90-luvulla, jolloin toiminta on ollut varsin kaukana siitä mitä nyt tavoitetilaksi muotoillaan. Tavoitetilakuvauksissakin ollaan edelleen kaukana siitä, että mentäisiin IRL sijasta digi edellä tai että digiratkaisut olisivat ”raajojen jatke”.
(Ensi viikolla suuntaamme sosiaali- ja terveydenhuollon atk-päiville, jo 44 vuotena järjestettyyn tapahtumaan, jonka nimen muuttamisesta on käyty jo muutamiin otteisiin keskustelua, mutta se on säilytetty perinteisessä muodossaan osin pilke silmäkulmassa.)
